Katri Backman

 

Helsingissä lähes joka toisen kotioven takana asutaan yksin. Mutta mikä vaikuttaa siihen, mihin yksinasuva asettuu asumaan? Ja millaisia asioita yksinasuvat asunnossaan ja asuinalueessaan arvostavat? Eroavatko yksinasuvan asumistoiveet jotenkin toisten kanssa asuvien asumistoiveista? Tässä artikkelissa luodaan katsaus helsinkiläisten yksinasuvien asumisvalintoihin ja -toiveisiin, ja verrataan niitä muiden helsinkiläisten vastaaviin toiveisiin. Lisäksi tarkastellaan yksinasuvien asemaa Helsingin asuntomarkkinoilla.

 

Mitä asumispreferenssit ovat ja miten niitä voi tutkia?

Asumispreferensseillä tarkoitetaan yksilön asunnon tai asuinalueen ominaisuuksiin liittämiä arvostuksia (esim. Ærø 2006: 126). Arkisemmin asumispreferenssejä voisi luonnehtia asumiseen liittyviksi mieltymyksiksi: ne kuvaavat sitä, mikä on kullekin mieluisin asumisen muoto ja tapa. Asumispreferenssit voivat koostua erilaisista tekijöistä, kuten asunnon sijainnista, asuinalueen palvelutasosta ja asunnon koosta ja varustelutasosta.

Asumispreferenssien tutkimus voidaan jakaa karkeasti kahteen eri tapaan: toteutuneiden tai paljastettujen preferenssien (revealed preferences) tarkasteluun ja esitettyjen preferenssien (stated preferences) tutkimiseen (Coolen & Hoekstra 2001: 286). Kun tutkitaan toteutuneita preferenssejä, oletetaan, että ihmiset muuttavat sellaisille alueille ja sellaisiin asuntoihin, joita he kulloinkin pitävät itselleen parhaina. Siten asumistoiveista voidaan tehdä päätelmiä ihmisten nykyisten asuinpaikkojen perusteella. Tämänhetkiset asumisjärjestelyt eivät kuitenkaan välttämättä kerro asumistoiveista kaikkea, sillä asunnonvalintaa rajoittavat esimerkiksi asumiseen käytettävissä olevat tulot. Hyvätuloinen kykenee valitsemaan haluamansa asunnon mieleiseltään alueelta, kun taas pienituloinen joutuu tyytymään siihen, mihin hänellä on varaa, vaikka asunto tai naapurusto ei häntä täysin miellyttäisikään.

Käytännössä asumisvalinnat ovat aina tasapainottelua omien ihanteiden, taloudellisten resurssien ja asuntomarkkinoiden tarjonnan välillä. Siksi tutkitaan myös esitettyjä preferenssejä, jotka perustuvat aikomuksiin tai hypoteettisiin valintoihin, joita ei ainakaan vielä ole realisoitu. Näitä asumistoiveita voidaan tutkia esimerkiksi kyselyjen ja haastatteluiden avulla. Tässä artikkelissa tarkastellaan yksinasuvien asumispreferenssejä molemmista näkökulmista.

 

Mitä yksinasuvien asumispreferensseistä tiedetään?

Asumispreferenssejä on tutkittu varsin runsaasti. Yksinasuvien asumisvalinnoista- ja toiveista ei kuitenkaan tiedetä kovinkaan paljoa, vaikka he ovatkin esimerkiksi Helsingissä suurin yksittäinen asuntokuntatyyppi. Yksinasuvien asumispreferenssien tutkiminen voisikin auttaa huomioimaan tämän ryhmän tarpeet ja toiveet paremmin vaikkapa kaupunkisuunnittelussa. Toisaalta on muistettava, että yksinelävät ovat varsin heterogeeninen ryhmä eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, niin opiskelijoita, työssäkäyviä kuin eläkeläisiäkin (ks. Borg & Keskinen tässä kirjassa). Yksinasuvien ainoa yhteinen nimittäjä onkin usein kotitalouden koko: asunnossa asutaan yksin, ja kodissa on usein aika vähän neliöitä. Tällä voidaan ajatella olevan vaikutusta siihen, miten yksinasuva käyttää ympäröivää kaupunkitilaa (esim. Tervo 2011).

Aiemmista, lähinnä eurooppalaisista ja pohjoisamerikkalaisista, tutkimuksista on havaittu, että suurilla kaupunkiseuduilla asuu väkilukuun suhteutettuna enemmän yksineläviä kuin harvemmin asutuilla alueilla. Tiedetään myös, että kaupunkialueiden sisällä yksinasuvien osuus väestöstä on korkein kaupunkien keskusta-alueilla (Hall ym. 1997; Ogden & Hall 2000; Wulff ym. 2004; Ogden & Schnoebelen 2005; Deka 2013). Viitteitä tästä on ollut havaittavissa myös Helsingissä (ks. esim. Alsuhail tässä kirjassa). Se voisi siis tarkoittaa, että yksinasuvat viihtyvät erityisesti kaupunkien keskustoissa, ja siksi hakeutuvat asumaan niihin. Toisaalta tiedetään myös, että kaupunkien keskustoissa asunnot ovat keskimäärin pienempiä, minkä on ajateltu ohjaavan yksinasuvia asumaan kaupunkikeskustoihin (Ogden & Schnoebelen 2005). Yksinasuvien uskotaan jopa tinkivän asunnon koosta, jotta he voisivat asua lähempänä keskustaa ja työpaikkoja (Deka 2013).

Yksinasuvat eivät kuitenkaan näyttäisi aina automaattisesti valitsevan pientä asuntoa (Wulff ym. 2004). Leskeksi jäätyään ihmiset jäävät usein asumaan pariskunnan yhteiseen asuntoon sen sijaan, että muuttaisivat pienempään, ja eronneilla vanhemmilla voi olla tarvetta lisähuoneille lasten vierailuja varten. On siis turhan suoraviivaista olettaa, että ainoastaan asunnon koko vaikuttaisi yksinasuvan asunnonvalintaan.

Kaupunkien on ajateltu houkuttelevan yksinasuvia asuinympäristönä esimerkiksi niiden sallivamman asenneilmapiirin vuoksi. Kaupunki tarjoaa yksinasuvalle sosiaalisesti virikkeellisen ympäristön, josta löytyy todennäköisesti samoin ajattelevia ja saman elämäntyylin valinneita ihmisiä (ks. esim. Mustonen & Lindblom tässä kirjassa). Myös kaupunkikeskustojen monipuolisen palvelurakenteen, kuten kahviloiden ja ravintoloiden, on ajateltu tukevan yksinasuvan arkea (Klinenberg 2012).

 

Asumistoiveista tietoa kyselytutkimuksen avulla

Tässä artikkelissa helsinkiläisten yksinasuvien asumispreferenssejä tutkitaan Kaupunkitutkimus ja Metropolipolitiikka-tutkimushankkeessa vuonna 2012 kerätyn kyselyaineiston avulla[1]. Artikkelissa keskitytään kyselyn helsinkiläisiin vastaajiin ja asumisen arvostuksiin liittyviin kysymyksiin.

Helsingissä kyselyn vastausprosentti oli 38,2. Yksinasuvat näyttäisivät olevan aineistossa varsin hyvin edustettuina (Taulukko 1). Kotitaloustyyppien jakaumassa on otettava huomioon, että perusjoukkoa kuvaavassa tilastokeskuksen aineistossa samaa sukupuolta olevista, samassa asunnossa asuvista pareista vain rekisteröidyssä parisuhteessa elävät kuuluvat luokkaan ”Asuu puolison kanssa”. Tämä selittänee osin suurta eroa perusjoukon ja aineiston välillä tässä luokassa. Toinen selittävä tekijä lienee aineiston ikäjakauma: vastaajissa on suhteessa enemmän vanhempiin ikäluokkiin kuuluvia henkilöitä, joiden lapset ovat jo muuttaneet kotoa pois.

 

Taulukko 1. Kotitaloustyyppien jakauma perusjoukossa ja aineistossa

 

Kun tarkastellaan aineiston edustavuutta ja verrataan kyselyyn vastanneiden helsinkiläisten ikäjakaumaa tavoiteperusjoukon ikäjakaumaan, huomataan, että aineisto on vinoutunut iän ja sukupuolen suhteen. Vastaajista suurempi osuus on naisia, ja vastaajat ovat keskittyneet vanhempiin ikäryhmiin (Taulukko 2). Erityisesti 55-vuotiaita ja sitä vanhempia vastaajia on aineistossa suhteessa enemmän kuin perusjoukossa. Nuoria vastaajia (25–34-vuotiaita) puolestaan on kyselyyn vastanneista pienempi osuus kuin perusjoukossa. (Taulukko 3)

 

Taulukko 2. Kyselyyn vastanneet suhteessa perusjoukkoon (25-74-vuotiaat helsinkiläiset suomen- ja ruotsinkieliset vuonna 2012)

 

Taulukko 3. Yksinasuvien ikäjakauma perusjoukossa ja aineistossa

 

Tämän artikkelin analyyseissa aineistolle ei ole asetettu painokertoimia, joten aineiston vinous tulee pitää mielessä tuloksia tulkittaessa. On myös otettava huomioon, että kyselyssä ei ole mukana yli 74-vuotiasta väestöä, jossa yksinasuvien osuus on huomattavan suuri. Kyselyyn vastanneista lähes kaikki ovat syntyperäisiä Suomen kansalaisia. Tämä johtuu siitä, että perusjoukkona ovat olleet vain suomen- ja ruotsinkieliset. Aineiston perusteella ei siksi voida tehdä päätelmiä maahanmuuttajien yksinasumisesta.

Tässä artikkelissa verrataan kyselyyn vastanneita yksinasuvia muissa asuntokuntatyypeissä asuviin vastaajiin. Analyysiin ei ole otettu mukaan kimppakämpissä asuvia henkilöitä, vaikka heidänkin kotitaloutensa koostuu vain yhdestä henkilöstä. Kyselyaineistoon ei ole myöskään poimittu asunnottomia henkilöitä, vaikka suuri osa asunnottomista on yksineläviä.

Vertailua yksinasuvien kesken on tehty ikäryhmittäin ja aluetasolla. Alueellista tarkastelua varten Helsinki on jaettu sisempään kantakaupunkiin (Alue 1), ulompaan kantakaupunkiin (Alue 2) ja esikaupunkialueeseen (Alue 3). Sisempään kantakaupunkiin kuuluvat Vironniemen, Kampinmalmin, Ullanlinnan ja Kallion peruspiirit. Ulompaan kantakaupunkiin puolestaan on luettu Taka-Töölön, Alppiharjun ja Vallilan peruspiirit. Loput peruspiirit muodostavat esikaupunkialueen (Kartta 1). Aineistossa suurin osa vastaajista asuu esikaupunkialueella (Taulukko 4), joten tarkempi alueellinen tarkastelu on tarpeellinen.

 

Kartta 1. Alueellisen analyysin perustana oleva aluejako

 

Taulukko 4. Kyselyn vastaajat alueittain

 

Yksinasuvien toiveissa kaksio kerrostalossa

Kyselytutkimuksesta oli havaittavissa, että yksinasuvien vastaajien asunnot ovat keskimäärin pienempiä kuin muiden vastaajien. Yksinasuvan kodin koko oli keskimäärin 54,1 neliötä, ja asunnon mediaanikoko 47 neliötä, kun ne muilla vastaajilla olivat 85,5 neliötä ja 78 neliötä. Tämä on tietenkin varsin todennäköinen havainto, sillä yksi ihminen tarvitsee vähemmän tilaa kuin useampi, joten asuntokin voi olla pienempi. Toisaalta yksinasuvilla vastaajilla asumisväljyys oli suurempi, sillä muilla vastaajilla oli käytössään henkeä kohden vain keskimäärin 35,6 neliötä.

Yksinasuvien toiveissa eivät olleet pienet, yksiön kokoiset asunnot, vaikka yksinasuvien sopivana pitämä asunnon koko onkin huomattavasti pienempi kuin muilla vastaajilla. Vain alle kymmenen prosenttia heistä pitää alle 40 neliömetrin kokoista asuntoa itselleen sopivimpana (Kuvio 1). Yleisin toivottu asunnon koko on yksinasuvilla suunnilleen kaksion kokoinen asunto (40–59 neliömetriä). Tämä kertonee siitä, että yksinasuvat arvostavat lisätilaa ja ylimääräisiä neliöitä siinä missä muutkin.

 

Kuvio 1. Sopivimpana pidetty asunnon koko

Helsingissä kerrostaloasuminen on yleistä. Yksinasuvien keskuudessa kerrostaloasuminen on kuitenkin vielä selvästi yleisempää kuin muilla (Kuvio 2). Kantakaupungissa asuintalot ovat pääasiassa kerrostaloja, ja siksi alueellisen tarkastelun perusteella kantakaupungissa erot asuintalon tyypissä eivät ole kovin suuria näiden kahden ryhmän välillä (Kuvio 3). Sen sijaan esikaupunkialueella yksinasuvat näyttäisivät eriytyvän muista vastaajista. Siellä lähes 90 prosenttia yksinasuvista asuu kerrostaloissa, muista vastaajista vain hieman yli puolet.

 

Kuvio 2. Nykyisen asuintalon tyyppi

 

Kuvio 3. Nykyisen asuintalon tyyppi alueittain

 

Yksinasuvista useampi myös pitää kerrostaloa itselleen parhaana asumismuotona (Kuvio 4). Noin kolmannes asuisi kuitenkin mieluiten pientalossa. Halukkuus asua kerrostalossa kasvaa iän myötä. Kun alle 35-vuotiaista vain alle puolet asuisi mieluiten kerrostalossa, on sama lukema 65–74 vuotiailla jo 75 prosenttia. Omakotitaloasuminen kiehtoo noin kolmannesta nuorimmasta ikäluokasta, mutta vanhimmassa ikäluokassa omakotitalon valitsisi enää alle 10 prosenttia yksinasuvista vastaajista. (Kuvio 5). Kerrostaloasumisen suosiota vanhemmissa ikäluokissa saattaa selittää muun muassa sen helppous: kerrostalossa taloyhtiö hoitaa lumenluonnin ja muut huoltotehtävät, joista huolehtiminen voi käydä ikääntyvälle ihmiselle raskaaksi.

 

Kuvio 4. Mieluisin asuintalon tyyppi

 

Kuvio 5. Mieluisin asuintalon tyyppi ikäryhmittäin, yksinasuvat vastaajat

 

Kantakaupungissa yksinasuvien toiveet talotyypistä ovat varsin yhtenevät muiden vastaajien kanssa. Esikaupunkialueella yksinasuvat toivovat kerrostaloasumista selkeästi enemmän kuin muut vastaajat. Toisaalta siellä yksinasuvista neljänneksen toiveissa oli omakotitalo, vaikka vain kolmella prosentilla nykyinen asuintalo oli omakotitalo. (Kuvio 6)

 

Kuvio 6. Mieluisin talotyyppi kotitaloustyypin ja asuinpaikan mukaan

 

Nuoria vetää keskusta, ikääntyneet tahtovat esikaupunkiin

Esikaupunki tai lähiö on kyselyyn vastanneiden mieluisin asuinpaikka sekä yksinasuvien että muiden vastaajien keskuudessa (Kuvio 7). Yksinasuvat kuitenkin eroavat muista siten, että heille kaupungin keskusta-vaihtoehto on jonkin verran suositumpi kuin muilla ryhmillä.

 

Kuvio 7. Mieluisin asuinpaikka

 

Alueellisessa tarkastelussa erot yksinasuvien ja muiden vastaajien välillä eivät ole kovin suuria millään alueella (Kuvio 8). Keskusta-asumisen suosio kasvaa selvästi siirryttäessä esikaupungista kantakaupunkiin. Sisemmässä kantakaupungissa asuvista 75–80 prosenttia asuu jo nyt kaupunkirakenteen näkökulmasta mieleisellään alueella, ja ulommassa kantakaupungissa ja esikaupungissakin noin kaksi kolmannesta. Yksinasuvat näyttäisivät myös pystyneen valitsemaan asuinpaikkansa oman preferenssinsä mukaisesti lähes yhtä hyvin kuin muutkin vastaajat.

 

Kuvio 8. Mieluisin asuinpaikka alueittain

Ikäryhmittäin tarkasteltuna keskusta-asuminen näyttäisi olevan suositumpaa nuorempien yksinasuvien ikäryhmissä (Kuvio 9). Vanhemmissa ikäryhmissä esikaupunkiasuminen on kaikkein suosituinta, yli 50 prosenttia vastaajista ilmoittaa asuvansa mieluiten esikaupungissa tai lähiössä. Nuoremmat yksinasuvat olisivat myös innokkaampia muuttamaan ulkomaille kuin vanhemmat.

 

Kuvio 9. Yksinasuvien vastaajien mieluisin asuinpaikka ikäryhmittäin

 

Toiveissa omistusasunto, rasitteena asumisen kalleus

Yksinasuvista vastaajista selkeästi harvempi asuu omistusasunnossa kuin muissa kotitaloustyypeissä asuvista (Kuvio 10). Kun tarkastellaan asuntojen hallintamuotoja tarkemmin alueittain, huomataan, että sekä sisemmässä että ulommassa kantakaupungissa ero yksinasuvien ja muiden välillä on omistusasumisessa noin kymmenen prosenttiyksikköä (Kuvio 11). Esikaupunkialueella sen sijaan ero on lähes 25 prosenttiyksikköä. Tämä ero voi osaltaan johtua siitä, että esikaupungissa muut vastaajat asuvat useammin rivi- ja omakotitaloissa, jotka ovat tyypillisesti omistusasuntoja.

 

Kuvio 10. Vastaajien asuntojen hallintaperustejakauma

 

Kuva 11. Vastaajien asuntojen hallintaperustejakauma alueittain

 

Yksinasuvien yleisempään vuokralla asumiseen vaikuttanee omistusasumisen korkea hintataso. Helsingissä asuntojen hinnat ovat erittäin korkeita suhteessa tulotasoon (Holappa ym. 2015). Yksin asuntolainaa maksavan on siis oltava varsin varakas ja hyvätuloinen. Korkeiden vuokrien vuoksi asuntosäästäminenkin on yksinasuvalle hankalaa.

Omistusasumisen mieluisimmaksi asunnon hallintamuodoksi valinneita on yksinasuvissa vain hieman vähemmän kuin muissa vastaajissa (Kuvio 12). Tämä tarkoittaisi sitä, että yksinasuvissa on enemmän heitä, jotka eivät asu tällä hetkellä hallintaperusteeltaan toiveitaan vastaavassa asunnossa. Vähiten innostusta omistusasumiseen on esikaupunkialueen yksinasuvilla, vaikka heillä pientaloasumisen preferenssi oli voimakkain.

 

Kuvio 12. Mieluisin asunnon hallintaperuste alueittain

 

Kyselyyn vastanneet yksinasuvat käyttivät keskimäärin suuremman osan tuloistaan asumiskustannuksiin kuin muissa kotitaloustyypeissä asuvat vastaajat (Kuvio 13).

Yksinasuvat vastaajat myös kokivat asumiskustannusten kattamisen keskimäärin kuormittavammaksi kuin muut vastaajat (Kuvio 14). Kun tarkastellaan samaa muuttujaa alueittain, huomataan, että esikaupunkialueella koetut erot asumismenojen kuormittavuudessa yksinasuvien ja muiden välillä ovat suurimmat (Kuvio15). Tällä alueella asumisen hinta on alhaisempi, joten syytä yksinasuvien raskaammaksi kokemiin asumiskustannuksiin täytyykin etsiä toisaalta. On mahdollista, että esikaupunkialueella yksinasuvat ovat muutenkin keskimäärin pienituloisempia, jolloin asumismenot kuormittavat heidän talouttaan suhteessa enemmän. Kantakaupungin korkeammista asuntojen hinnoista huolimatta yksinasuvat näyttäisivät kokevan asumismenot siellä keskimäärin hieman vähemmän kuormittavina kuin esikaupunkialueen yksinasuvat.

 

Kuvio 13. Asumismenojen osuus kotitalouden nettotuloista

 

Kuvio 14. Asumismenojen koettu kuormittavuus

 

Kuvio 15. Asumismenojen koettu kuormittavuus alueittain

 

Yksinasuvat helsinkiläiset jonkin verran urbaanimpia

Aiemman kansainvälisen tutkimuksen perusteella yksinasuvilla asumispreferenssit näyttäytyvät selkeästi muuta väestöä urbaanimpina. Kyselyaineiston perusteella tästä on nähtävissä viitteitä myös Helsingissä: yksinasuvista useampi asuisi mieluiten kaupungin keskustassa, ja kerrostaloasuminen näkyy vahvasti sekä toteutuneissa asumisvalinnoissa että esitetyissä asumistoiveissa. Toisaalta yksinasuvat eivät ole asumistoiveiden valossa aivan täysin muista helsinkiläisistä poikkeavia: myös yksinasuvien joukosta löytyy paljon heitä, jotka asuvat mielellään esikaupunkialueella ja omakotitalossa.

Tulokset kertovatkin suuresta vaihtelusta yksinasuvien ryhmän sisällä, sillä esimerkiksi iällä on merkittävä vaikutus asumistoiveisiin. Useamman toivoessa asunnokseen kaksiota, yksinasuvat törmäävät realiteetteihin joissa vaihtoehtoja ei juuri ole. Helsingissä asunnot ovat kalliita, ja pienet asunnot ovat absoluuttisella hinnalla mitattuna edullisimpia.

 

Monen yksinasuvan vaihtoehdot vähissä Helsingin asuntomarkkinoilla

Tässä artikkelissa esiintuoduista havainnoista keskeisimpiä on se, että yksinasuvat kykenevät toteuttamaan haaveitaan omistusasumisesta huomattavasti harvemmin kuin muissa kotitaloustyypeissä asuvat Helsinkiläiset. Yksinasuvat paitsi käyttävät tuloistaan suuremman osan asumiseen, myös kokevat asumismenot kuormittavampina kuin muut. Tämä johtuu siitä, että yksinasuva ei voi jakaa kiinteitä asumiskuluja kenenkään kanssa. Pienempään asuntoon muuttaminen harvoin ratkaisee ongelmaa, sillä pienet asunnot ovat suhteessa kalliimpia kuin suuremmat asunnot. Helsingin asuntomarkkinoiden tämänhetkinen tilanne onkin yksinasuvan näkökulmasta erittäin hankala, koska etenkin kantakaupungissa pienten asuntojen hintakehitys on eriytynyt suurempien asuntojen hinnoista niiden suuren kysynnän vuoksi (Holappa ym. 2015: 23). Kun vielä pidetään mielessä, että yksinasuvat ovat keskimäärin varsin pienituloisia, on heidän tilanteensa pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoilla vähintäänkin huolestuttava.

Toisaalta näyttäisi siltä, että Helsingin kantakaupungissa elää varsin hyvin toimeentuleva yksinasuvien joukko, joka on voinut toteuttaa urbaaneja asumistoiveitaan. Mikäli kuitenkin asuntojen hintakehitys Helsingissä jatkuu samanlaisena kuin tähän asti, on tulevaisuudessa yhä harvemmalla yksinasuvalla mahdollisuus asua toiveidensa mukaisessa asunnossa haluamallaan alueella.

 

Lähteet

Coolen, Henny & Hoekstra, Joris (2001). Values as determinants of preferences for housing attributes. Journal of Housing and the Built Environment 16: 285-306.

Deka, Devajyoti (2014). The living, moving and travel behaviour of the growing American solo: Implications for cities. Urban Studies 51: 634-654

Hall, Ray & Ogden, Philip & Hill, Catherine (1997). The pattern and structure of one-person households in England and Wales and France. International journal of population geography 3: 161-181

Holappa, Veera & Huovari, Janne & Karikallio, Hanna & Lahtinen, Markus (2015). Alueellisten asuntomarkkinoiden kehitys vuoteen 2017. Pellervon taloustutkimuksen työpapereita 169. 43 s.

Klinenberg, Eric (2012). Going solo. The extraordinary rise and surprising appeal of living alone. Penguin Press, New York. 273 s.

Ogden, Philip & Hall, Ray (2000). Households, reurbanisation and the rise of living alone in the principal French cities, 1975-90. Urban studies 37: 367-390.

Ogden, Philip & Schnoebelen, Francois (2005). The rise of the small household: demographic change and household structure in Paris. Population, space and place 11: 251-268.

Tervo, Anne. (2011). Solo living extending towards the urban fabric. Teoksessa: Herneoja, Aulikki & Hirviniemi, Helena & Hirvonen- Kantola, Sari & Joutsiniemi, Anssi & Luusua, Anna & Mäntysalo, Raine & Niskanen, Aino & Niskasaari, Kari & Pihlajaniemi, Henrika & Rönkkö, Emilia & Soikkeli, Anu & Soudunsaari, Leena & Suikkari, Risto & Tolonen, Kai (toim.) Arkkitehtuuritutkimuksen päivät 2011. Tutkimus ja käytäntö. Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston julkaisuja A58. s.196-207

Tilastokeskus (2015). Väestö sukupuolen, iän ja perheaseman mukaan alueittain 2005-2014. <http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__perh/?rxid=2d5bf95c-58e9-44a1-a178-aa7707525941> Viitattu 12.8.2015.

Wulff, Maryann & Reynolds, Margaret & Healy, Ernest (2004). Why don't small households live in small dwellings? Disentangling a planning dilemma. People and place 12: 57-70.

Ærø, Thorkild (2006). Residential choice from a lifestyle perspective. Housing, Theory and Society 23: 109-130.

 


[1] Kysely on toteutettu osana Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka-tutkimushanketta (KaTuMetro). Kyselyn ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara ja kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen sekä Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkijat Henrik Lönnqvist ja Martti Tuominen. Kyselyssä on kartoitettu yleisesti asumiseen ja hyvinvointiin liittyviä asioita koko metropolialueella.