Faris Alsuhail

 

Yksin asuminen on yleinen asumisen muoto Helsingissä. Yksin asuvien alueellisia eroja määrittää eniten kaupungin asuntokannan ominaisuudet, kuten asuntojen koko, asunnon omistussuhde ja asumisen hinta. Lisäksi esimerkiksi yksin asuvan elämäntilanne ja sen muutokset, palveluiden saavutettavuus sekä kulkuyhteydet ohjaavat yksin asuvien sijoittumista kaupunkiin. Tässä artikkelissa tarkastellaan missä osissa Helsinkiä yksin asuminen on yleisintä ja mitä alueita eri ikäluokat ovat valinneet asuinpaikoikseen. 

 

Yksin asumisen kehitys

Helsingin kaupungissa asui vuonna 2014 yhden hengen talouksissa 153 206 henkilöä (25 %). Luku vastaa keskisuuren Suomalaisen kaupungin koko väestömäärää, sillä esimerkiksi vuoden 2015 alussa Jyväskylässä, Kuopiossa ja Lahdessa oli hieman tätä vähemmän asukkaita (Tilastokeskus 2015). Vastaavasti taloudet, joissa henkilöitä oli enemmän kuin yksi, käsittivät Helsingissä 440 933 ihmistä. Lukuja tarkasteltaessa on huomioitava, että niiden ulkopuolelle jäi 18 525 ihmistä, joihin kuuluivat muiden muassa erilaisissa laitoksissa asuvat. (Tilastokeskus 2014a, Tilastokeskus ja Helsingin kaupungin tietokeskus 2014a)

Tässä artikkelissa tarkastellaan yksin asuvien osuuksia tilastollisilla peruspiireillä koko kaupungin väestöstä, yli 20-vuotiaiden osalta. Helsingin yli 20-vuotiaiden asuvien osuus väestöstä on kasvanut 29 prosentista 32 prosenttiin. Samassa ajassa yksin asuvien yli 20-vuotiaiden määrä on lisääntynyt noin 40 000 henkilöllä. Aikuisväestöstä yksin asuvien osuus on ollut aina vuoteen 2007 asti kasvussa. Osuus oli tuolloin korkeimmillaan noin 33 prosenttia yli 20-vuotiaista helsinkiläisistä. Vuonna 2014 yksinasuvien osuus oli noin 32 prosenttia. (Kuvio 1). (Tilastokeskus 2014, Tilastokeskus ja Helsingin kaupungin tietokeskus 2014a)

 

Kuvio 1. Yksinasuvat yli 20-vuotiaiden helsinkiläisten keskuudessa vuodesta 1995–2014. 

 

Korkeimmillaan yksin asuvien osuus oli Helsingissä vuonna 2014 Alppiharjun peruspiirissä, jossa yli puolet yli 20-vuotiaista asuu yksin. Aivan Alppiharjun vieressä sijaitseva Kallion peruspiiri on myös yksin asuville tyypillinen alue. Toisaalta Östersundomin peruspiirissä yli 20-vuotiaasta väestöstä vain alle kymmenys oli yksin asuvia (Kartta 1).

 

Kartta 1. Yli 20-vuotiaiden yksin asuvien osuus peruspiireittäin vuonna 2014

 

Peruspiirien alueella olevat asuinalueiden talotyypit, asuntokanta ja asuntojen hallintamuoto ovat eräitä yksin asumisen yleisyyttä selittävistä tekijöistä. Yksin asuvien korkeat osuudet väestöstä osuvat hyvin kohdalleen kaupungin kerrostaloalueiden kanssa. Pientaloalueet ja harvojen pientaloasutusten alueet ovat paikkoja, joissa yksin asuminen on harvinaisempaa. Pientaloalueiden vyöhykkeet ovat laajoja erityisesti Helsingin pohjoisosissa.(Kartta 2).

 

Kartta 2. Helsingin asuinalueet talotyypeittäin kuvattuna vuonna 2010

 

Naiset asuvat useammin yksin kuin miehet

Helsingissä on yksin asuvia naisia hieman enemmän kuin yksin asuvia miehiä. Yksin asuvia naisia on 90 234 (59 % yksin asuvista) ja vastaavasti miehiä 62 972 (41 % yksin asuvista). Miesten kohdalla lukumäärältään suurin yksinasuvien ryhmä on nuoria aikuisia käsittävä 25–29-vuotiaiden ikäluokka. Toiseksi eniten yksin asuvia miehiä löytyy 30–34-vuotiaiden ikäryhmästä. Naisten kohdalla lukumäärältään eniten yksin asuvia on nuorempien eläkeikäisten eli 65–69-vuotiaiden ikäryhmässä. Toiseksi eniten yksin asuvia naisia on nuorten aikuisten 25–29-vuotiaiden ikäryhmässä ja kolmanneksi eniten 60–64-vuotiaissa. Lukumäärältään vähiten yksin asuvia miehiä löytyy yli 85-vuotiaiden ryhmästä ja naisten kohdalla 40–44-vuotiaiden ryhmästä. Kuviossa 2 esitetään yksin asuvien jakautumista väestöpyramidin avulla.

 

Kuvio 2. Yksin asuvat iän ja sukupuolen mukaan Helsingissä vuonna 2014

 

Yksin asuvien väestöpyramidista naisten puolella eniten erottuvien ikäryhmien (25–29-vuotiaat ja 65–69-vuotiaat) alueelliset painotukset ovat erilaiset. Nuorempi ikäryhmä on vanhempaan ryhmään nähden selkeästi edustetumpana kantakaupungin alueella. Vanhemmissa lähiöissä ja pientaloaluevaltaisilla seuduilla vanhempien yksin asuvien naisten ikäryhmä on puolestaan suurempi (Kartta 3).

 

Kartta 3. Yksin asuvien 25–29-vuotiaiden ja 65–69-vuotiaiden naisten alueellinen jakautuminen Helsingissä peruspiireittäin

 

Yksin asuminen on 45-vuotiaista ylöspäin yhä enemmän naisia koskeva ilmiö. Vaikka yksin asuvien naisten lukumäärä pienenee 70-vuoden rajapyykin jälkeen, kasvaa yksin asuvien naisten suhteellinen osuus samaan ikäluokkaan kuuluvista. Kaikissa yli 70-vuotiaiden ikäryhmissä yksin asuvien naisten osuus on yli puolet. Yli 85-vuotiaista naisista peräti 69 prosenttia (6 117 henkilöä) asuu yksin. Yli 85-vuotiaista miehistä 39 prosenttia, eli 1149 henkilöä, asuu yksin. Kuvion 6 väestöpyramidissa esitetään yksin asuvien miesten ja naisten määrät ikäryhmien kokoon suhteutettuna. (Kuvio 3)

 

Kuvio 3. Yksin asuvan aikuisväestön (tummat palkit) osuus muusta aikuisväestöstä (vaaleat palkit) nähden 

 

Nuoret yksinelävät kantakaupungissa

Nuoret, alle 30-vuotiaat yksin asuvat ovat erityisen hyvin edustettuina Helsingin keskusta-alueen peruspiireissä (Kartta 4). Alppiharjun peruspiirissä 30 prosenttia yksin asuvista on alle 30-vuotiaita. Kallion peruspiirissä osuus on vain hieman matalampi, mutta toisaalta yksin asuvia on lukumäärältään enemmän kuin Alppiharjussa. Yksin asuvien lukumäärään suhteutettuna vähiten alle 30-vuotiaita yksin asuvia on Pohjois-Helsingin rajalla sijaitsevassa Tuomarinkylän peruspiirissä (4 %). Tuomarinkylän lisäksi muita pientalovoittoisia peruspiirejä, joissa yksin asuvien osuus on pieni, ovat Östersundom itäisimmässä Helsingissä, sekä Itä-Pakila ja Länsi-Pakila Tuomarinkylän alapuolella.

Alle 30-vuotiaiden yksin asuvien aikuisten absoluuttiset määrät ovat kasvaneet eniten Vuosaaressa, Herttoniemessä, Mellunkylässä ja Lauttasaaressa. Erityisesti Vuosaareen on 1990-luvulla ja 2000 -luvun alkuvuosina rakennettu uusia asuntoja (Helsingin kaupungin tietokeskus 2016). Vuosaaren, Herttoniemen, Mellunkylän ja Lauttasaaren alueiden asuntotyypeistä yli puolet ovat yksinasuvien usein suosimia yhden tai kahden huoneen asuntoja (Tilastokeskus 2014b).

 

Kartta 4. Vuonna 2014 yksin asuvat alle 30-vuotiaat peruspiireittäin 

 

Alppiharjun ja Kallion peruspiirit ovat myös yksin asuvien ikäluokan 30–44-vuotiaiden suosiossa (Kartta 5). Alppiharjulla 31 prosenttia ja Kalliossa 30 prosenttia yksin asuvista kuuluu 30–44-vuotiaiden ryhmään. Lukumäärällisesti eniten ryhmään kuuluvia yksin asuvia on Kalliossa. Myös keskustassa sijaitsevat Kampinmalmi ja Ullanlinna, sekä toisaalta kantakaupungin ulkopuolella sijaitsevista esikaupunkialueista Haaga, ovat Alppiharjua väkirikkaampia yksin asuvien määrän suhteen. Edellä luetellut peruspiirit ovat tyypillisiä pienten asuntojen kerrostaloalueita. Kaikissa kaupungin peruspiireissä 30–44-vuotiaiden yksin asuvien osuus yksin asuvista on yli 10 prosenttia ja lähes kaikissa peruspiireissä yksin asuvista isompi osa on 30–44-vuotiaita kuin alle 30-vuotiaita.

 

Kartta 5. Vuonna 2014 yksin asuvat 30–44-vuotiaat peruspiireittäin 

 

Ikä kuljettaa keskustan ulkopuolelle

Vanhempaa työntekijäpolvea edustava 45–64-vuotiaiden yksin asuvien ryhmä on voimakkaammin esillä kantakaupungin ulkopuolella (Kartta 6). Yksin asuvien määrään suhteutettuna eniten 45–64-vuotiaita yksin asuvia on Itä-Pakilan (40 %), Östersundomin (39 %) ja Tuomarinkylän (39 %) peruspiirissä. Edellä mainituissa peruspiireissä yksin asuvien lukumäärä vaihtelee Östersundomin noin sadasta Tuomarinkylän hieman yli viidensataan yksin asuvaan. Helsingin Itäisellä esikaupunkialueella sijaitsevat Mellunkylä ja Vuosaari ovat lukumäärältään suurimmat peruspiirit kyseisessä ikäryhmässä. Molempien peruspiirien yksin asuvien lukumäärä on yli tuhat henkilöä suurempi verrattuna 30–44-vuotiaiden yksin asuvien ryhmään. Yli tuhat henkilöä muita ikäryhmiä enemmän yksinasuvia on myös Malmin ja Herttoniemen peruspiireissä. Lukumäärältään kolmanneksi suurin peruspiiri 45–64-vuotiaiden yksin asuvien ryhmässä on Kallio. Kallion, Alppiharjun, Ullanlinnan, Kampinmalmin, Taka-Töölön ja Vallilan peruspiireissä 45–64-vuotiaiden yksin asuvien lukumäärä on pienempi verrattuna 30–34-vuotiaiden ryhmään.

 

Kartta 6. Vuonna 2014 yksin asuvat 45–64-vuotiaat peruspiireittäin 

 

Yksin asuvien määrään suhteutettuna yksin asuvia yli 65-vuotiaita on eniten Länsi-Pakilan (48 %), Tuomarinkylän (45 %) ja Itä-Pakilan (41 %) peruspiireissä. Lukumäärältään eniten yli 65-vuotiaita yksin asuvia on Mellunkylässä (2 974 henkilöä), Haagassa (2 587) ja Vuosaaressa (2 536) (Kartta 7).

 

Kartta 7. Vuonna 2014 yksin asuvat yli 65-vuotiaat peruspiireittäin 

 

Tarkennus kuudelle yksinelävien asuinalueelle

Yksin asuvien määrän ja ikäprofiilien kehittymistä käsitellään seuraavassa tarkemmin kuudella Helsingin tilastollisen peruspiirin alueella. Kallio ja Alppiharju ovat mukana tarkastelussa, koska niille yksin asuminen on erityisen tunnusomaista. Myllypuro ja Vuosaari ovat alueita, joissa vanhempaa ikäpolvea edustavia yksin asuvia on lukumäärältään runsaasti. Kaarelan alue koostuu pitkälti sekä pientalo- että kerrostaloalueista, joten se on rakennuskannaltaan poikkeava, varsinkin kantakaupungin peruspiireihin nähden. Pasila on eräs kantakaupungin peruspiireistä, joissa ikääntyvien yksin asuvien osuus on ollut kasvussa.

Kalliossa yksin asuvien lukumäärä on vuodesta 1995 ollut nousussa, kun taas Alppiharjussa vuoden 2010 jälkeen yksin asuvien lukumäärä on hieman laskenut. Yksin asuvien osuus on näissä kantakaupungin peruspiireissä myös laskenut aavistuksen verran. On kiinnostavaa huomata, että samaan aikaan perheiden lukumäärä on kasvanut kummassakin peruspiirissä (Tilastokeskus 2015). Kallion kokonaisväestömäärä on pysynyt melko tasaisena vuodesta 2000 lähtien, kunnes vuodesta 2010 väestön määrä lähti kasvuun. Alppiharjussa väestömäärässä ei ole tapahtunut suurempia muutoksia. Kantakaupungin laidalla sijaitsevan Pasilan ja Itäisessä Helsingissä sijaitsevan Myllypuron yksin asuvien osuus on muuttunut vastaavalla tavalla. Toisen itäisessä Helsingissä sijaitsevan asuinalueen, Vuosaaren, kehitys on puolestaan ollut poikkeavaa. Vuosaaressa yksin asuvien määrä on vuodesta 1995 vuoteen 2014 yli kaksinkertaistunut. Samalla Vuosaaren yksin asuvien osuus väestöstä on kasvanut.  Myös Helsingin luoteisrajalla sijaitsevassa Kaarelassa aikuisten yksin asuvien määrä sekä osuus ovat olleet tasaisessa kasvussa (Kuvio 4).

 

Kuvio 4. Yksin asuvien määrän kehittyminen kuudessa peruspiirissä 

 

Yksin asuvien ikäjakauman kehitys Vuosaaren peruspiirissä on Kallioon ja Alppiharjuun nähden kulkenut toisenlaiseen suuntaan: Vuosaaren yksin asuvien ikäryhmistä 45–64- vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden osuuksissa on tapahtunut kasvua vuoden 1995 jälkeen. Pasilassa kehitys on ollut samanlaista kuin Vuosaaressakin. Vuosaareen nähden samankaltaisessa Myllypurossa puolestaan nuorimpien yksin asuvien osuudet näyttävät olevan kasvussa. Kalliossa ja Alppiharjussa yksinasuvien osuus on kasvanut alle 45-vuotiaiden ikäryhmässä. Myllypurossa yli 45-vuotiaiden osuus on ollut tasaisen korkealla ja Kaarelassa 45–64- vuotiaiden ryhmä on näyttänyt kasvavan peruspiirin suurimmaksi yksin asuvien ryhmäksi (Kuvio 5).

 

Kuvio 5. Yksin asuvien ikäjakauman kehitys tarkasteluun valituissa kuudessa peruspiirissä vuonna 1995–2014

 

Selittäviä tekijöitä yksin asumiselle

Mitä luultavimmin nuorten aikuisten eli alle 30-vuotiaiden ja 30–44-vuotiaiden suurempaa määrää selittää asuntojen pieni koko (Alppiharjussa ja Kalliossa yli puolet asunnoista on yksiöitä), runsas vuokra-asuntojen osuus (muissa kuin Ullanlinnassa yli 45 %) sekä yksin elävien elämäntilanne esimerkiksi opiskelijana tai työuraansa aloittelevana. Kantakaupungin yksin asuvien kansoittamat alueet nauttivat tällä hetkellä trendikkäistä kahviloista, ruokapaikoista, pubeista ja kaupunkitapahtumista kumpuavasta statuksesta. Tällainen kodin ulkopuolella oleva sosiaalinen kuhina on tärkeässä roolissa pienessä asunnossa yksin asuvalle (Klinenberg 2012).

Vuosaaren merkittävä asuntotuotanto, Itä-Helsingin palvelut ja metroon tukeutuvat hyvät liikenneyhteydet ovat epäilemättä tarjonneet alueen yksin asuvalle väestölle hyviä syitä jäädä tai hakeutua alueelle.  Myös muut metroradan varren alueet tarjoavat yksin asumiselle hyviä edellytyksiä. Englannissa, Walesissa ja Ranskassa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että muun muassa leskeksi jäämisen todennäköisyys on kasvanut, avioliittojen solmimisen siirtynyt myöhemmäksi ja avioerot lisääntyneet (Hall ym. 1997). Helsingissä avioerot selittänevät jonkin verran yksin asumista 30–44-vuotiaiden ryhmässä, sillä vuonna 2013 eniten avioeroja kirjattiin Helsingissä juuri kyseiseen ikäryhmään kuuluville.

Myös vanhempien ikäryhmien yksin asumisen laajempaa esiintymistä lähiöalueilla selittänevät osittain perheellisten elämäntilanteissa tapahtuvat muutokset, kuten avioerot, leskeksi jäämiset ja lasten muuttaminen pois kotoa. Esimerkiksi Vuosaaren peruspiirin kohdalla yksin asuvien ikäprofiili on vuoden 1995 jälkeen muuttunut yhä vanhemmaksi. Ikääntyneempien yksin asuvien ja lapsiperheiden määrän suuruus sekä sopiva asuntokuntien keskikoko (Mellunmäessä ja Vuosaaressa noin 2 henkilöä asuntokuntaa kohden) ainakin tukevat oletusta perhesuhteissa tapahtuvista muutoksista, jossa kahden hengen asuntokunta jakautuu kahtia. Avioerojen myötä yksin asuviksi jääneet voivat tarvita asuntoon lisätilaa lasten vierailuja varten, jolloin muutto pienempään asuntoon ei välttämättä ole toimiva ratkaisu. Hieman suurempia huonelukuja voivat selittää myös paikoilleen asumaan jääneet lesket. Vuonna 2014 Vuosaaren ja Mellunkylän alueet eivät ainakaan näyttäytyneet muuttovilkkaimpina alueina Helsingissä (Mäki & Vuori 2015), joten näille alueille kiinnittyminen on melko tyypillistä.

Borgin ja Keskisen (ks. artikkeli tässä kirjassa) mukaan 45-ikävuodesta lähtien perheisiin kuulumattomien osuus väestöstä kasvaa. Sekä Mellunkylässä että Vuosaaressa asuvan väestön ikäprofiili on myös muuttunut siten, että 50 vuotta täyttäneiden osuudet väestöstä ovat kasvaneet (Tilastokeskus ja Helsingin kaupungin tietokeskus 2014a). Sopivat palvelut ja Herttoniemen sekä Vuosaaren kaltaisten työpaikkakeskittymien läheisyys voivat tarjota sekä vanhemmalle työntekijäpolvelle että eläkeiässä oleville sopivat olosuhteet yksin asumiselle.

Yksin asuminen kaipaa lisätarkastelua

Helsinkiläisistä yli 20-vuotiaista yli neljännes asuu yksin. Parhaimmillaan yksin asuvia on yli puolet peruspiirin (Alppiharju) väestöstä. Erityisesti nuoret miehet ja naiset, sekä myöhempään keski-ikään yltäneet naiset asuvat yksin. Pääsääntöisesti nuoremmat yksin asuvat ovat majoittuneet kerrostaloasuntoihin kantakaupunkiin esimerkiksi Alppiharjuun sekä Kallioon. Vanhemmat yksin asuvat kansoittavat kauempana keskustasta olevia peruspiirejä, kuten muun muassa Vuosaaren, Myllypuron, Pasilan ja Kaarelan kaltaisia alueita. Alppiharjun ja Kallion yksin asuvien ikärakenne on hieman nuorentunut viimeisen 20 vuoden kuluessa, kun vastaavasti esimerkiksi Vuosaaressa ja Pasilassa yksin asuvien ikärakenne on vanhentunut.

Yksin asumisen ilmiöön päästään osittain käsiksi valmiiden tilasto- ja paikkatietoaineistojen avulla. Tilastoaineistojen pohjalta tehtyjen katsausten myötä olisi mielenkiintoista ottaa erityistarkasteluun joitakin kiinnostavia peruspiirejä ja syventyä enemmän niissä tapahtuneisiin muutoksiin yksin asumisessa: mitkä tekijät ovat muuttaneet yksin asuvien ikärakennetta, miten peruspiirin muiden ominaisuuksien kehittyminen on saattanut vaikuttaa yksin asumiseen ja minkälaisia arjen kokemuksia yksin asumiseen liittyy.

Yhdistämällä muun muassa ikä-, muutto- ja asumismuototietoja voitaisiin tutkia myös yksin asuvien ja yksin asumaan muuttavien muuttoliikettä. Pelkillä paikkatietomenetelmillä ja tilastoaineistoilla ei päästä käsiksi siihen, kuinka paljon painoarvoa esimerkiksi eri-ikäiset tai miehet ja naiset asettavat peruspiirin eri ominaisuuksille: arvostavatko nuoret enemmän sijaintia kuin asunnon kokoa ja painottaako vanhempi yksin asuva kenties enemmän palveluja. Onko yksin asuminen joillekin ihmisille enemmän valinta vai pakko?

Vastaaviin kysymyksiin on haettu vastauksia esimerkiksi Kydön ja Väliniemen (2009) Stjernbergin (2010) samasta tutkimusaineistosta tekemästä tutkimuksesta, jotka tarkastelivat pääkaupunkiseudun muuttovirtoja ja muuttajien arvostamia asioita. Pääkaupunkiseudulle muuttava on usein nuori, opiskelija, aktiivi-ikäinen, työllinen, koulutettu ja tulotasoaan kasvattava (Kytö & Väliniemi 2009). Helsinkiin muuttavalla tuntuu myös olevan yleisesti hieman urbaanimpi arvomaailma (Stjernberg 2010). Nämä ominaisuudet istuvat hyvin aiemmin tekstissä käytettyihin alle 30-vuotiaiden ja 30–44 -vuotiaiden yksin asuvien ikäryhmiin, jotka keskittyvät varsinkin kantakaupunkiin. Kantakaupungissa asuminen koetaan kuitenkin tilapäiseksi, sillä Helsinkiin muuttaneet uskovat usein asuvansa viiden vuoden kuluttua kaupunkiin muutosta esikaupunkialueella (Stjernberg 2010). Esikaupunkialueelle muuttavat ovat tyypillisesti lapsettomia pariskuntia. Perhemuutosten myötä yksin asuvien paikoilleen jäämistä voi selittää Kydön ja Väliniemen (2009) mainitsema sosiaalinen kiinnittyminen, jonka mukaan yksilön pitkäaikainen suhde asuinympäristöönsä vähentää halua muuttaa pois. Näihin tekijöihin syventyminen ja muiden laadullisten näkökulmien tuominen alueelliseen tarkasteluun toisi tutkimukselle varmasti lisäarvoa. Näin laajan ihmisjoukon elämää kuvaavalle tiedolle olisi varmasti paikkansa myös päätöksenteossa.

Lähteet

Hall, Ray & Ogden, Philip E. & Hill, Catherine (1997). The pattern and structure of one-person households in England and Wales and France. International Journal of Population Geography 3: 161-181.

Helsingin kaupungin tietokeskus (2014). Helsinki alueittain 2013.

Helsingin kaupungin tietokeskus (2016). Helsingin asuntotuotanto talotyypin, hallintaperusteen, rahoitusmuodon ja huoneistotyypin mukaan. Aluesarjat.

Klinenberg, Eric (2012). Going solo. The extraordinary rise and surprising appeal of living alone. Penguin Press, New York. 273 s.

Kytö, Hannu & Väliniemi, Jenni (2009). Pääkaupunkiseudun muuttovirrat muutoksessa. Kuluttajatutkimuskeskus, julkaisuja 3/2009.

Mäki, Netta & Vuori, Pekka (2015). Helsingin väestö vuodenvaihteessa 2014/2015 ja väestönmuutokset vuonna 2014. Tilastoja – Helsingin kaupungin tietokeskus. 21/2015.

Stjernberg, Mats (2010). Muuttoliike ja vetovoimatekijät Helsingissä – kyselyaineiston analyysi. Pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto, Helsinki.

Tilastokeskus (2014a)Helsingin yhden hengen asuntokunnat sukupuolen ja iän mukaan. Aluesarjat.

Tilastokeskus (2014b). Helsingin asunnot hallintaperusteen ja huoneistotyypin mukaan 31.12. Aluesarjat.

Tilastokeskus (2015). Helsingin perheet perhetyypin mukaan 1.1. Aluesarjat.

Tilastokeskus ja Helsingin kaupungin tietokeskus (2014a). Helsingin väestö sukupuolen, iän ja äidinkielen mukaan. Aluesarjat.

Tilastokeskus ja Helsingin kaupungin tietokeskus (2014b). Helsinki: Muuttaneet iän mukaan. Aluesarjat.