Aura Pasila

 

Miten yksinasuvat sijoittuvat työmarkkinoille? Yksinasuvien kasvava joukko on hyvin moninainen muun muassa iän, sukupuolen ja asuinpaikan suhteen, joten yhtä vastausta ei ole. Kysymystä voidaan tarkastella Tilastokeskuksen työssäkäynti- ja asuntotilastojen avulla. Tässä artikkelissa vertaillaan pääkaupunkiseudun suurissa kaupungeissa ja muualla Suomessa yksinasuvien sekä toisaalta perheellisten tilannetta työmarkkinoilla.

 

Yksinasuvien työttömyys muita korkeammalla tasolla

Koko väestöä kuvaavien tietojen perusteella yksinasuminen[1] näyttäisi olevan yhteydessä heikompaan työmarkkina-asemaan. Vuoden 2011 tietojen mukaan perheettömät – ja etenkin perheettömät miehet – olivat perheellisiä harvemmin töissä ja useammin työttömiä. Heikompi työmarkkinatilanne näytti miehillä edeltävän perheellistymistä eli perheelliset olivat paremmassa työmarkkina-asemassa jo ennen perheen perustamista. (Pasila 2014.) Tulonjakotilaston mukaan yhden hengen kotitaloudet olivat myös selvästi muita useammin pienituloisia (Tilastokeskus 2015).

On kuitenkin oletettavaa, että kuva monipuolistuu, kun huomioidaan useampia taustatekijöitä. Työpaikkojen tarjonta ja työllisyys vaihtelevat voimakkaasti alueittain. Tässä artikkelissa tarkastellaan Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla yksinasuvia 18–64-vuotiaita, joita vertaillaan perheellisiin sekä muualla Suomessa yksinasuviin. Yksinasuvia 18–64-vuotiaita oli vuoden 2014 lopussa pääkaupunkiseudun suurissa kaupungeissa 166 000 eli vajaa neljännes koko maan työikäisistä yksinasuvista. Yksinasuvat muodostivat myös noin neljäsosan pääkaupunkiseudun kaikista työikäisistä.

Miehiä pääkaupunkiseudun työikäisistä yksinasuvista oli 50,2 prosenttia. Ikäjakauma painottui toisaalta nuorempiin, toisaalta ikääntyneempiin. Nuorten 26–35-vuotiaiden aikuisten sekä keski-ikäisten joukossa yksinasuvia miehiä oli naisia enemmän. Yli 50-vuotiailla tilanne kääntyi päinvastaiseksi.

 

Kuvio 1. Yksinasuvien 18–64-vuotiaiden määrä Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla iän ja sukupuolen mukaan

Pääkaupunkiseudun yksinasuvat työllistyneet muita yksinasuvia paremmin

Vuonna 2014 työllisyystilanne Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla oli muuta maata parempi (taulukko 1). Yksinasuvilla pääkaupunkiseutulaisilla työllisyysaste oli jopa koko maan väestöön verrattuna korkeampi. Yksinasuvien työllisyys oli perheellisiä heikommalla tolalla niin työttömyyden kuin suuremman työvoiman ulkopuolella olevien osuuden vuoksi, mutta silmiinpistävin ero löytyy kuitenkin pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa yksinasuvien väliltä. Perheellisillä alue-ero oli selvästi pienempi. Isojen kaupunkien muuta maata vilkkaammat työmarkkinat ja töiden perässä muuttaminen selittävät osaltaan lukuja. Lisäksi ilman työtuloja pääkaupunkiseudun korkeista asumismenoista on vaikea selvitä.

 

Taulukko 1. 18–64-vuotiaiden yksinasuvien ja perheellisten työllisyys ja työttömyys Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla sekä muualla Suomessa 2014, %

Kun tarkasteluun lisätään sukupuoli, havaitaan, että naisten työllisyysaste oli miehiä korkeampi. Eron taustalla on se, että nimenomaan yksinasuvat naiset ovat työllistyneet yksinasuvia miehiä paremmin. Toisaalta myös yksinasuvilla naisilla työllisyys vaihtelee huomattavasti asuinpaikan mukaan.

 

Taulukko 2. 18–64-vuotiaiden yksinasuvien ja perheellisten työllisyys ja työttömyys sukupuolen mukaan Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla sekä muualla Suomessa 2014, %

 

Periaatteessa sekä yksinasuvien että perheellisten voisi olettaa olevan pääkaupunkiseudulla vastaavanlaisten työmarkkinoiden äärellä. Mistä ero ryhmien välillä sitten johtuu? Kuvioissa 2 ja 3 on vertailtu työllisyyttä ja työttömyyttä iän sekä sukupuolen mukaan. Yksinasuvien työllisyys jää nuorimpia ikäryhmiä lukuun ottamatta selvästi alemmalle tasolle kuin naisilla ja perheellisillä miehillä, mikä heijastuu myös yksinasuvien miesten työttömyysasteeseen. Keski-ikäisten yksinasuvien naisten työllisyysosuus jää perheellisten naisten työllisyysasteen alapuolelle, mutta toisaalta on koko ajan korkeampi kuin yksinasuvilla miehillä. Lisäksi alle 40-vuotiaiden yksinasuvien naisten työllisyys on lähes kaikissa ikäluokissa korkeammalla tasolla kuin perheellisillä naisilla.

 

Kuvio 2. Pääkaupunkiseudun yksinasuvien ja perheellisten työllisyysaste sukupuolen ja iän mukaan 2014, %

Kuvio 3. Pääkaupunkiseudun yksinasuvien ja perheellisten työttömyysaste sukupuolen ja iän mukaan 2014, %

Pääkaupunkiseudulla yksinasuvista erottuu kaksi vertailuryhmistä poikkeavaa joukkoa: hyvin työllistyneet noin 20–39-vuotiaat naiset ja muihin verrattuna hieman huonommin työllistyneet 30–64-vuotiaat miehet. Tosin tässäkin miesten ryhmässä työllisyysaste on korkeampi kuin yksinasuvilla miehillä muualla maassa.

Kaksi edellämainittua ryhmää eroavat toisistaan selvästi, joskin tässä on mahdollista tarkastella lähinnä koulutusta. Työttömiä pääkaupunkiseudulla asuvia 30–64-vuotiaita miehiä oli 2014 noin 9 800 henkeä eli 16 prosenttia vastaavanikäisistä pääkaupunkiseudun yksinasuvista miehistä. Työttömyys oli monella pitkittynyt, sillä työttömänä oli myös vuotta aiemmin 65 prosenttia. Miehistä 74 prosentilla oli korkeintaan keskiasteen tutkinto tai tutkintotieto oli tuntematon. Yleisin koulutusala oli tekniikan koulutus. Työmarkkinatilanteeltaan vastakkaiseen ryhmään eli hyvin työllistyneisiin kuuluvia 20–39-vuotiaita naisia oli 29 200 (79 % pääkaupunkiseudun samanikäisistä yksinasuvista naisista). Naisista 49 prosentilla koulutusaste oli korkeintaan keskiaste ja yleisin koulutusala kaupallinen ja yhteiskuntatieteellinen koulutus.

Työllisyys tuo hyvät keskiansiot, mutta ryhmien välillä eroja

Jos yksinasuvien työmarkkina-asemaa tarkastellaan yleisemmällä tasolla, matalamman työllisyysasteen ohella keskeinen ero perheellisiin nähden on yrittäjien pienempi osuus. Pääkaupunkiseudulla yksinasuvista työllisistä 5,8 prosenttia toimi yrittäjinä, kun perheellisillä osuus oli 7,8 prosenttia. Ero voi liittyä ainakin osittain perheyrittäjyyteen.

Eroja oli myös yksinasuvien ja perheellisten tuloissa. Kuviossa 4 on vertailtu pääkaupunkiseudulla yksinasuvien miesten ja naisten valtionveronalaisia tuloja vuodelta 2014. Vertailua voidaan tarkentaa rajaamalla tarkastelu vuoden lopussa työllisiin henkilöihin, joilla ei ole ollut vuoden aikana työttömyyspäiviä. Yksinasuvat olivat hieman useammin olleet vuoden aikana työttömänä kuin perheelliset. Vertailu on varsin karkea, sillä siinä ei pystytä huomioimaan työvoiman ulkopuolella olemista tai esimerkiksi työn osa-aikaikaisuutta. Yksinasuvien ja perheellisten naisten valtionveronalaiset keskivuositulot olivat lähellä toisiaan: yksinasuvilla tulot olivat 38 200 euroa, perheellisillä 39 700 euroa. Miehillä ero keskituloissa oli selvästi suurempi: yksinasuvilla 45 200 euroa, perheellisillä 57 900 euroa. Ne yksinasuvat ja perheelliset miehet, jotka välttivät työttömyyden, ansaitsivat selvästi naisia enemmän, joskin ryhmän sisällä perheellisten miesten tulot olivat selvästi perheettömiä korkeammat.

 

Kuvio 4. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla yksinasuvien jakautuminen tuloryhmiin valtionveronalaisten tulojen ja sukupuolen mukaan 2014

Kaupungeissa asuvilla hyvät työmahdollisuudet

Yhteenvetona voidaan todeta, että pääkaupunkiseudun yksinasuvilla menee työmarkkinoilla melko hyvin. Vaikka heidän työllisyytensä on hieman matalammalla tasolla kuin pääkaupunkiseudun perheellisillä, on tilanne selvästi parempi kuin muualla yksinasuvilla. Luvuissa näkyy selvästi se, että suurten kaupunkien työtilanne on muuta maata parempi. Työllisyysasteiden välinen alue-ero on toisaalta yksinasuvilla huomattavasti suurempi kuin perheellisillä.

Yksinasuvat naiset pärjäävät työllisyyden suhteen yksinasuvia miehiä ja osittain myös perheellisiä naisia paremmin – kenties siksi, että perhe- ja vanhempainvapaat vaikuttavat perheellisten naisten työuraan. Yksinasuvat naiset myös ansaitsivat lähestulkoon saman verran kuin perheelliset. Miehillä yksinasuvien tulot olivat selvästi perheellisiä alemmat, joskin samalla niin yksinasuvia kuin perheellisiä naisia korkeammat.

Selvityksessä havaittiin, että yksinasuvien miesten tilanne voisi olla paljon parempikin niin yksinasuviin naisiin kuin perheellisiin miehiin verrattuna, sillä yli 30-vuotiaiden miesten työttömyys oli muita korkeampaa. Tämä voi ainakin osittain liittyä myös pääkaupunkiseudulla tapahtuneeseen teollisuuden alan työpaikkojen vähentymiseen, sillä teollisuus on perinteisesti ollut nimenomaan miehiä työllistävä ala. Lisäksi yksinasuvat olivat perheellisiä harvemmin yrittäjiä.

 

Lähteet

Pasila, Aura (2014): Työ vai perhe? Usein molemmat! Hyvinvointikatsaus 1/2014.
<http://www.stat.fi/artikkelit/2014/art_2014-02-26_005.html>
Luettu 31.12.2015.

Nikander, Timo & Pietiläinen, Marjut: Kaupunkialueet vetävät nuoria asumaan yksin. Tieto&trendit 5/2015.
<http://tietotrendit.stat.fi/mag/article/149/>
Luettu 31.12.2015.

Tilastokeskus (2015): Tulonjakotilasto 2013.
<https://www.stat.fi/til/tjt/2013/01/tjt_2013_01_2015-03-20_kat_004_fi.html>
Luettu 31.12.2015.

 

[1] Tilastoissa yksinasuva kuuluu yhden hengen asuntokuntaan. Yksinasuvat eivät kuulu perheväestöön, mutta toisaalta kaikki perheväestöön sisältymättömät eivät ole yksinasuvia. Esimerkiksi samassa asuntokunnassa asuvat sisarukset eivät muodosta perhettä, mutta eivät myöskään ole yksinasuvia. Timo Nikander ja Marjut Pietiläinen (2015) kuvailevat lisäksi tilastoissa katveeseen jääviä tilanteita, joissa henkilö näyttää tilastollisesta näkökulmasta perheettömältä, mutta ei sitä kuitenkaan käytännössä ole.