Pekka Borg, Leena Hietaniemi

Yksinasuvat ovat keskimääräistä pienituloisempia. Vain yksinhuoltajilla tulot riittävät huonommin elinkustannuksiin kuin yksinasuvilla. Työssäkäyvät yksinasuvat selviytyvät yleensä tuloillaan hyvin, mutta työttömistä lähes kaksi kolmasosaa on joutunut tinkimään rahan puutteen vuoksi ruuan tai lääkkeiden ostosta.

Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaiseksi yksinasuvat kokevat taloudellisen toimeentulonsa ja sitä, miten kokemukset eroavat yhdessä asuvien arvioista. Lisäksi verrataan yksinasuvien erilaisten ryhmien kokemuksia toimeentulostaan. Kiinnostuksen kohteena ovat ikäryhmien, koulutusasteiden ja pääasiallisen toiminnan mukaiset erot.

Artikkelin aineistona on Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemän alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (ATH) kysely vuosilta 2013–2015. Aineisto on rajattu helsinkiläisiin vastaajiin, joita oli 9717 ja niistä 3316 oli yksinasuvia (34 %). Vastausprosentti Helsingissä oli 51. Analyyseissä on käytetty painokerrointa, joka korjaa vastaajakunnan vinoutumia suhteessa väestöön muun muassa iän ja sukupuolten osalta. Lisäksi aineistona on käytetty Tilastokeskuksen tulonjakotilastoa vuosilta 1995–2013.

Tutkimuksen kyselylomakkeella ei kysytty, minkälaisessa perhesuhteessa asukkaat keskenään elivät. Sen sijaan asuntokunnat saatiin jaettua neljään ryhmään yhdessä asuvien lasten ja aikuisten määriä yhdistelemällä. Asuntokuntien tyypit olivat: yksinasuvat, yksinhuoltajat, muut lapsiperheet sekä muut asuntokunnat.

Muut lapsiperheet sisältävät oletettavasti jonkin verran toisen aikuisen kanssa yhdessä asuvia yksinhuoltajia. Muista asuntokunnista suurin ryhmä on lapsettomat pariskunnat, mutta joukossa on muitakin yhdessä asuvia. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Vastaajat asuntokunnan tyypin mukaan

Yksinhuoltajilla ja yksinasuvilla pienimmät tulot

Keskimäärin kotitalouksien käytettävissä olevat tulot kasvoivat reaalisesti vuodesta 1995 runsaalla kolmanneksella (36 %) ja yksinasuvilla jopa hieman enemmän (40 %). Perhetyypeistä ainoastaan yksinhuoltajat ovat jääneet lähes osattomaksi viime vuosikymmenien talouskasvusta, sillä heidän tulonsa lisääntyivät näinä vuosina vain 12 prosentilla. Kahden aikuisen talouksilla oli käytettävissä 40–50 prosenttia enemmän rahaa kulutusyksikköä kohti kuin yksinasuvilla.

Kuviossa 1 on esitetty, miten erityyppisten kotitalouksien käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohti ovat muuttuneet vuodesta 1995. Kulutusyksikön avulla erilaiset kotitaloudet on saatu keskenään vertailukelpoisiksi (kts. lisää kulutusyksiköistä laatikosta alla).

Kuvio 1. Käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohti vuoden 2013 rahassa erityyppisissä kotitalouksissa, Helsinki, 1995–2013, mediaani euroa

Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja tulonjakotilasto.

Yksinasuvien tulotaso vaihtelee kuitenkin suuresti ikäluokittain. Alle 25-vuotiailla nuorilla oli käytettävissä olevia tuloja vain runsaat puolet siitä, mitä kotitalouksilla keskimäärin kulutusyksikköä kohti. Nuorissa on paljon opiskelijoita ja työttömiä, joilla on hyvin vähäiset tulot.

Keski-ikäisten yksinasuvien tulot olivat kotitalouksien keskimääräisellä tasolla. 65 vuotta täyttäneiden yksinasuvien tulotaso oli edelleen nuorten jälkeen alinta, mutta kasvuvauhti oli nopeinta vuodesta 1995 (46 %). Eläkkeelle siirtyvät ovat saaneet nauttia suuremmista työeläkkeistä kuin 20 vuotta sitten eläköityneet.

Kulutusyksikköjen käyttö laskelmissa mahdollistaa erikokoisten asuntokuntien tulojen vertailun. OECD-asteikossa (modifioitu OECD-asteikko) talouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut 14 vuotta täyttäneet henkilöt painon 0,5 ja 0-13-vuotiaat painon 0,3. Vertailukelpoinen tulotieto (ekvivalenttitulo) saadaan laskemalla yhteen kotitalouden kaikkien jäsenten nettotulo ja jakamalla tulot kotitalouden kulutusyksiköiden määrällä. 

Nuoret yksinasuvat pienituloisimpia

Yleisesti käytetty köyhyysasteen mittari on pienituloisuusaste. Pienituloisiksi lasketaan henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä kohti on alle 60 prosenttia mediaanitulosta. Yksinasuvan henkilön pienituloisuusraja vuonna 2013 oli 1200 euroa kuukaudessa.

Kuvio 2. Helsinkiläisten yksin asuvien ja kaikkien kotitalouksien pienituloisuusaste, 1995–2013, %

Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja tulonjakotilasto.

Yksinasuvilla köyhyys on huomattavasti yleisempää kuin perheellisillä. Kun vuonna 2013 helsinkiläisistä kotitalouksista 13,3 prosenttia oli pienituloisia, oli yksinasuvilla osuus 20,2 prosenttia. Ikäluokittain aivan omaa suuruusluokkaansa on alle 25-vuotiaiden yksinasuvien köyhyys, sillä yli puolet heistä (54,0 %) oli pienituloisia. (Kuvio 2)

Vähiten pienituloisia oli yli 64-vuotiaiden yksinasuvien joukossa (14,3 %). Ikääntyneillä pienituloisuuden muutokset ovat myös olleet voimakkaimpia, sillä vuoteen 2008 asti heillä köyhyysaste nousi nopeasti ja on sen jälkeen laskenut yhtä jyrkästi.

Yksinasuvien kesken suuria toimeentuloeroja

Alueellisessa terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa vastaajilta kysyttiin, kuinka helposti he kykenevät tuloillaan kattamaan kotitalouden menot. Tutkimus antaa tietoa siitä, kuinka riittäviksi vastaaja koki tulonsa, mutta ei antanut tietoa vastaajan saamien tulojen suuruudesta.

Kahden aikuisen kotitalouksista valtaosa tuli taloudellisesti hyvin toimeen, kun kaksi henkilöä toi talouteen tuloja ja jakoi menoja. Selvästi vaikeinta toimeentulo oli yksinhuoltajille, joista puolet (48 %) piti menoistaan selviytymistä hankalana. Yksinasuvistakin 39 prosentilla oli vaikeuksia selvitä tuloillaan. (Kuvio 3)

Kuvio 3. Tulojen riittävyys kotitalouden menojen kattamiseen yksinasuvilla

Yksinasuvien naisten ja miesten välillä ei ollut eroja siinä, kuinka riittäväksi he kokivat tulonsa suhteessa menoihin. Sen sijaan eläkeikäiset kokivat toimeentulonsa helpommaksi kuin nuoremmat ikäluokat. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2013 tekemän suomalaisten hyvinvointi ja palvelut-tutkimuksen (Hypa) mukaan eläkeläisillä koetut toimeentulo-ongelmat olivat huomattavasti harvinaisempia kuin heidän tuloihin perustuva köyhyysasteensa. Tämä viittaa siihen, että vanhemman sukupolven suhde rahankäyttöön, kulutustottumukset ja varallisuus selittävät osin eroa nuorempiin ikäluokkiin. (Vaalavuo & Moisio 2014, 109–110).

Nuorilla toimeentulo on usein epävakaata ja varsinkin opiskelijoilla ja työttömillä toimeentuloturvaetuudet ovat pieniä. Monilla ikääntyneilläkin eläkkeet ovat pieniä, mutta tulot ovat kuitenkin säännöllisiä.

Koulutukseltaan perusasteen ja keskiasteen suorittaneiden välillä ei ollut oleellisia eroja, sillä molemmissa ryhmissä vastaajista noin puolet piti selviytymistä menoistaan helppona. Korkea-asteen suorittaneiden vastaukset erosivat huomattavasti alemmista koulutusasteista.  Heistä 77 prosentilla tulot riittivät helposti menojen kattamiseen, mikä heijastaa korkeakoulutettujen muita suurempia tuloja.

Eniten koetun toimeentulon riittävyyteen vaikutti henkilön työmarkkina-asema. Odotetusti kokopäivätyötä tekeville toimeentulo oli helpointa. Kaikista kyselyyn vastanneista työttömistä 68 prosenttia piti menojen kattamista tuloillaan hankalana, mutta yksinasuvista työttömistä jopa 83 prosenttia koki toimeentulemisen vaikeaksi.

Valtakunnalliseen Hypa-kyselyyn vuonna 2013 vastanneista työttömistä koki 55 prosenttia menoistaan selviytymisen hankalaksi. Se on selvästi vähemmän kuin ATH-kyselyn tuloksissa. Hypa-tutkimuksessa ei ole julkistettu vastaavaa tietoa yksinasuvista työttömistä, mutta sen sijaan on eritelty lyhyt- ja pitkäaikaistyöttömien vastaukset. Alle vuoden työttömänä olleista joka toiselle (49 %) oli hankalaa kattaa menonsa tuloillaan, kun pitkäaikaistyöttömistä 60 prosentilla oli toimeentulovaikeuksia. (Saikku & Kestilä & Karvonen 2014, 128)

ATH-kyselyyn vastanneiden yksinasuvien työkyvyttömyyseläkeläisten tilanne oli myös huono (hankalaa 73 %). Ero vanhuuseläkeläisiin verrattuna oli suuri, sillä heistä vain runsas kolmasosa piti menoistaan selviämistä vaikeana. Osa-aikaisesti työssä tai eläkkeellä olevista vastaajista lähes puolella oli toimeentulovaikeuksia. Myös useimmille opiskelijoille (62 %) oli menojen kattaminen tuloillaan hankalaa.

Asunnon omistaminen näkyy koetussa toimeentulossa. Omistusasunnossa yksin asuvista 77 prosenttia kykenee helposti kattamaan menonsa tuloillaan, kun vuokra-asunnossa yksin asuvilla osuus on 48 prosenttia. Kokopäivätyössä käyvistäkin vuokra-asukkaista 31 prosenttia koki toimeentulo-ongelmia. Tunnetusti vuokrat Helsingissä ovat selvästi korkeampia kuin muualla maassa. Työttömillä vastaajilla oli omistusasunnoissakin huomattavan yleisesti vaikeuksia selviytyä menoistaan (61 %), mutta vuokra-asunnossa asuvista työttömistä jopa 89 prosentilla oli hankaluuksia menojensa hoitamisessa.

Joka neljäs joutunut tinkimään ruuan tai lääkkeiden ostoista

Tulojen riittämättömyys kärjistyy erityisesti silloin, kun rahan puutteen takia ei voi hankkia tarpeellista määrää ruokaa tai lääkkeitä tai ei ole varaa mennä lääkäriin. Ongelmat kohdentuvat samoihin ryhmiin kuin edellisessä kysymyksessä, eli yksinhuoltajiin ja yksinasuvista erityisesti työttömiin ja työkyvyttömyyseläkeläisiin. Nuorilla vastaajilla oli tarvetta tinkiä näistä perustavista hankinnoista kaksi kertaa yleisemmin kuin eläkeikäisillä. Vähiten tinkimisen tarpeita oli korkeasti koulutetuilla, kokopäivätyössä olevilla ja vanhuuseläkeläisillä. (Kuvio 4)

Kuvio 4. Joutunut tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä rahan puutteen vuoksi viimeisen 12 kuukauden aikana

Puolet työttömistä yksinasuvista sai toimeentulotukea

Toimeentulotuki on viimesijainen yhteiskunnan tuki henkilöille, joilla ei ole riittävästi tuloja välttämättömien elinkustannusten kattamiseen. Kaikista vastaajista 8 prosenttia sai toimeentulotukea. Yksinasuvista 10 prosenttia sai vuoden aikana ainakin kerran toimeentulotukea ja lisäksi 3 prosenttia olisi arvionsa mukaan tarvinnut tukea, mutta ei sitä saanut. Tässäkin suhteessa huonoin tilanne oli yksinhuoltajilla, joista 16 prosenttia oli saanut toimeentulotukea ja lisäksi 7 prosenttia olisi mielestään tarvinnut tukea. (Kuvio 5)

Kuvio 5. Toimeentulotuen saaminen ja tarve edeltävän 12 kuukauden aikana asuntokunnan tyypin mukaan

Yksinasuvista vastaajista ylivoimaisesti yleisintä toimeentulotuen käyttö oli työttömillä (51 %), mutta myös työkyvyttömyyseläkeläisistä kolmasosa sai toimeentulotukea. Työikäisillä (20–64-vuotiaat) ikäluokkien väliset erot toimeentulotuen käytössä olivat pieniä (11–13 %). Eläkeikäisillä tuen saanti oli puolet vähäisempää kuin työikäisillä, noin 5-6 prosenttiyksikköä.

Talous vaikuttaa elämänlaatuun

Taloudellinen toimeentulo on vahvasti sidoksissa siihen, millaiseksi henkilö arvioi elämänsä laatua yleensä. Taloudellisen toimeentulonsa hyväksi arvioivista neljä viidesosaa pitää elämänsä laatua hyvänä. Sen sijaan vain puolet niistä, joilla on vaikeuksia kattaa menonsa tuloilla, kokee elämänsä laadun hyvänä. (Kuvio 6)

Kuvio 6. Yksinasuvien taloudellisen toimeentulon hankaluus ja arvio omasta elämänlaadusta

Yksinasuvilla naisilla ja miehillä taloudellinen toimeentulo vaikutti eri tavoin arvioon elämänsä laadusta. Silloin, kun vastaajan menot riittivät hyvin kattamaan tarpeelliset menot, olivat molemmat sukupuolet lähes yhtä tyytyväisiä elämänlaatuunsa. Sen sijaan, kun menoista selviytyminen oli hankalaa, arvioivat miehet elämänlaatunsa selvästi huonommaksi kuin naiset. (Kuvio 7) Tämä ero näyttää johtuvan muista kuin taloudellisista tekijöistä.

Kuvio 7. Yksinasuvien taloudellisen toimeentulon hankaluus ja arvio oman elämän laadusta sukupuolittain

Yhteenvetoa

Enemmistö yksinasuvista tulee hyvin toimeen tuloillaan, mutta yksinasuvien keskuudessa on myös taloudellista niukkuutta kokevia ryhmiä. Toimeentuloon vaikuttaa etenkin henkilön asema työmarkkinoilla. Vuonna 2011 perheettömien miesten työllisyysaste Suomessa oli vain 57,6 prosenttia, kun kahden huoltajan perheen miehistä työllisiä oli 89,7 prosenttia. Naisillakin vastaava työllisyysero oli lähes 20 prosenttiyksikköä. (Pasila 2014)

Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen kyselyyn vastanneista työttömistä lähes kaikilla oli vaikeuksia selviytyä tuloillaan ja huolestuttavan moni joutui tinkimään rahan puutteen takia elämän perushankinnoista. Työkyvyttömyyseläkeläisten tilanne oli melkein yhtä huono ja myös yksinasuvien osa-aikatyöllisten, osa-aikaeläkeläisten ja opiskelijoiden keskuudessa tulojen riittämättömyys menojen kattamiseen oli yleistä.

Yksinasuvilla on perheelliseen verrattuna suurempi riski joutua taloudellisiin vaikeuksiin työttömyyden, sairauden tai muun syyn takia. Näissä riskitilanteissa yksinelävällä ei ole toista henkilöä taloudellisena tukena tuomassa tuloja ja jakamassa kustannuksia. Toimeentuloturvaetuudet tasaavat kyllä tulovajetta, mutta ongelman pitkittyessä putoaminen ansiosidonnaiselta etuudelta vähimmäisturvan varaan merkitsee yksinasuvalle lähes aina sitä, että tulot alittavat köyhyysrajan.

Tulojen riittämättömyydessä ei ole kyse vain taloudellisesta ongelmasta. Varsinkin pitkään kestänyt eläminen vailla riittävää toimeentuloturvaa heijastuu myös muuhun hyvinvointiin ja heikentää monin tavoin tyytyväisyyttä elämään. Valtaosa henkilöistä, jotka kokevat tulojensa riittävän hyvin menojensa kattamiseen, kokevat myös elämänlaatunsa hyväksi.

Lähteet:

Kaikkonen R & Murto J & Pentala O & Koskela T & Virtala E & Härkänen T & Koskenniemi T & Ahonen J & Vartiainen E & Koskinen S. Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen perustulokset 2010-2015. Verkkojulkaisu: www.thl.fi/ath

Pasila, Aura (2014). Työ vai perhe? Usein molemmat! Tilastokeskus. Hyvinvointikatsaus 1/2014.

Saikku, Peppi & Kestilä, Laura & Karvonen, Sakari (2014). Työttömien ja työllisten koettu hyvinvointi toimintavalmiuksien viitekehyksessä. Teoksessa Vaarama, Marja & Karvonen, Sakari & Kestilä, Laura & Moisio, Pasi & Muuri, Anu. Suomalaisten hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tampere: Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto 2013.

Vaalavuo, Maria & Moisio, Pasi (2014). Tuloerojen ja suhteellisen köyhyyden kehitys. Teoksessa Vaarama, Marja & Karvonen, Sakari & Kestilä, Laura & Moisio, Pasi & Muuri, Anu. Suomalaisten hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tampere: Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy.