Tuula Joronen

 

Tarkastelen tässä artikkelissa yksinasumisen yleisyyttä Helsingin maahanmuuttajataustaisen väestön keskuudessa Tilastokeskuksesta hankitun rekisteriaineiston avulla. Tähän aineistoon on koottu Suomessa vähintään vuoden asuneiden, syntyperältään ulkomaalaisten elinoloja kuvaavia tietoja vuodelta 2010. Maahanmuuttajataustaisten asuntokunniksi on tässä aineistossa katsottu ne asuntokunnat, joiden päämies on syntyperältään ulkomaalainen, eli hänen molemmat vanhempansa tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Tarkastelen yksin asumisen yleisyyttä iän, sukupuolen, syntymämaanosan ja Suomessa asumisen keston mukaan.

 

Yksin asumiseen vaikuttavia tekijöitä

Yksin asumisen yleisyyteen vaikuttaa esimerkiksi perhevaihe ja se, onko henkilöllä varaa asua yksin. Myös eri kulttuureissa yksin asumiseen saatetaan suhtautua eri tavoin. Esimerkiksi muslimiperheissä saattaa elää yhdessä monta sukupolvea, sillä naimattomat tytöt ja pojat asuvat vanhempiensa kanssa ja lesket tai eronneet palaavat usein perheensä pariin. Muslimiperhe on suurperhe, johon lasketaan mukaan vanhempien ja lasten lisäksi isovanhemmat, vanhempien sisarukset, serkut ja joskus myös ystävät, jotka saattavat elää perheessä pysyvästi tai väliaikaisesti. (Akar ja Tiilikainen 2004, 8.)

Myös monissa Euroopan maissa nuoret asuvat vanhempiensa kodissa pidempään kuin Suomessa, jossa naimattomien nuorten muuttaminen pois vanhempiensa kodista nähdään luonnollisena osana heidän itsenäistymisprosessiaan ja sitä pyritään tukemaan (Nikander 2009). ja Joissakin Suomeen muuttaneissa maahanmuuttajaryhmissä nuoret tapaavat toisaalta avioitua selvästi nuorempina kuin Suomessa. Esimerkiksi vuoden 2014 alussa Helsingin 18–29-vuotiaista vieraskielistä naisista 26 prosenttia oli naimisissa, kun kotimaankielisistä naimisissa oli vain 8 prosenttia. Vanhemmissa ikäluokissa erot kieliryhmien välillä olivat pienempiä. (Helsingin ulkomaalaisväestö vuonna 2014.)

Kulttuuristen tekijöiden ohella yksin asumisen yleisyyden vaihtelua lähtömaittain voi aiheuttaa se, että eri maista on muutettu Suomeen eri syistä, ja tämä on muovannut muuttoliikkeen rakennetta. Muuton syyn, muuttajien ikärakenteen ja kulttuuristen tekijöiden yhteen kietoutuminen tuli esiin muun muassa verrattaessa neljän maahanmuuttajaryhmän, venäläisten, virolaisten, vietnamilaisten ja somalialaisten asuinoloja pääkaupunkiseudulla vuonna 2002. Yksin asuminen oli kaikissa näissä ryhmissä kantaväestöä harvinaisempaa, mutta myös eri maahanmuuttajaryhmien välillä oli suuria eroja.

Harvinaisinta yksin asuminen oli pakolaisryhmissä. Somalialaisista vain 6 prosenttia ja vietnamilaisista 7 prosenttia asui yksin. Virolaisista yhden hengen talouksia 14 prosenttia. Korkein yksin asuvien osuus oli venäläisillä, 17 prosenttia, mikä oli vain hiukan alempi kuin kaikilla pääkaupungin asukkailla keskimäärin (21 prosenttia). Venäläisten perhemalli muistutti muutenkin eniten kantaväestöä, ehkä siksi, että venäläisistä peräti 28 prosentilla oli Suomessa syntynyt avo- tai aviopuoliso. (Juntto 2005, 53.)

Muuttoliikkeen rakenne vaihtelee huomattavasti lähtömaittain. Joistain maista on tullut kokonaisia perheitä, toisista lähes pelkästään miehiä tai naisia. Esimerkiksi vuonna 2012 Suomessa asuneista Thaimaan kansalaisista peräti 87 prosenttia ja Filippiinien kansalaisista 69 prosenttia oli naisia. Myös eräillä suurimmista kansalaisuusryhmistä oli naisenemmistö, esimerkiksi venäläisillä, vietnamilaisilla ja kiinalaisilla. Suurin miesenemmistö oli Isosta-Britanniasta tulleilla, joista neljä viidestä oli miehiä. Seuraavaksi suurimmat miesten osuudet olivat nigerialaisilla, nepalilaisilla ja italialaisilla, joista noin kolme neljästä oli miehiä. Myös bangladeshilaisista, turkkilaisista, ranskalaisista, irakilaisista, espanjalaisista ja intialaisista yli 60 prosenttia oli miehiä. (Tilastokeskus 2013, 19.)

 

Yksin asumisen yleisyys eri maahanmuuttajaryhmissä

Kun tarkastellaan Helsingin koko väestöä, voidaan havaita, että perheisiin kuulumattomien yksin asuvienosuus vaihtelee melko vähän niin ikäryhmittäin kuin sukupuolen mukaan. Ainoan selvästi muista poikkeavan ryhmän muodostavat iäkkäät naiset, jotka asuvat yksin huomattavasti muita yleisemmin. Muuten ryhmien väliset erot ovat vain muutaman prosenttiyksikön luokkaa.  (Kuvio 1.)

 

Kuvio 1. Perheisiin kuulumattomien yksin asuvien osuus Helsingin koko väestöstä 31.12.2012

 

Kuvio 2. Yksin asuvien osuus (%) Suomessa vähintään vuoden asuneista syntyperältään ulkomaalaisista helsinkiläisistä sukupuolen, iän ja syntymäpaikan mukaan vuonna 2010

Ulkomaalaista syntyperää olevan väestön keskuudessa yksi asuminen on harvinaisempaa ja sekä sukupuolten että eri ikäryhmien väliset erot ovat huomattavasti suurempia kuin helsinkiläisillä keskimäärin. Yksin asumisen kannalta myös sillä on merkitystä, onko henkilö syntynyt Suomessa vai ulkomailla. Kaikkein harvinaisinta yksin asuminen on ollut 15–29-vuotiaiden, Suomessa syntyneiden miesten ja naisten keskuudessa. (Kuviosta 2.) Tämä selittynee Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten nuorella iällä. Lähes kaikki ulkomaalaista syntyperää olevat, Suomessa syntyneet 15–29-vuotiaat helsinkiläiset olivat vuoden 2012 lopussa alle 24-vuotiaita (Helsingin ulkomaalaisväestö vuonna 2014).  Vuonna 2010 suurin osa tähän ryhmään kuuluvista on ollut niin nuoria, että he ovat asuneet vielä vanhempiensa kodissa.

Ulkomailla syntyneiden keskuudessa yksin asumisen yleisyys vaihtelee myös sen mukaan, mistä maanosasta he ovat lähtöisin. Kuvioissa 3 on kuvattu yksin asumisen yleisyyden vaihtelu sukupuolen ja syntymämaanosan mukaan 15–29-vuotiaiden ja 30–64-vuotiaiden ikäryhmissä. Kuviosta 3 nähdään ensinnäkin, että yksin asuminen on yleisempää nuorten miesten kuin naisten keskuudessa. Toiseksi, nähdään, että sukupuolten väliset erot ovat Euroopan ja Pohjois-Amerikan maissa syntyneillä selvästi pienempiä kuin Aasiassa ja Afrikassa syntyneiden keskuudessa.

Kaikkein suurin sukupuolten välinen ero on Etu-Aasian maissa syntyneillä, joista nuoret miehet asuvat yksin lähes kolme kertaa niin yleisesti kuin naiset. Myös muualla Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa syntyneiden keskuudessa sukupuolten väliset erot ovat suuria, näillä alueilla syntyneet nuoret miehet asuvat yksin noin kaksi kertaa niin yleisesti kuin naiset. Nähdään myös, että Euroopan maissa syntyneet nuoret naiset asuvat yksin huomattavasti muissa maanosissa syntyneitä yleisemmin, ja muissa maanosissa syntyneiden nuorten naisten väliset erot ovat melko vähäisiä.

 

Kuvio 3. Yksin asuvien osuus (%) ulkomaista syntyperää olevista nuorista (15-29-vuotiaat) ja parhaassa työiässä olevista (30–64-vuotiaat) helsinkiläisistä sukupuolen ja syntymämaanosan mukaan vuonna 2010

 

Myös 30–64-vuotiaiden ikäryhmässä naisten yksin asuminen oli yleisintä Euroopan maissa syntyneiden keskuudessa: nämä naiset asuivat yksin vähintään yhtä yleisesti kuin samoista maista tulleet miehet. Kaikista muista maanosista muuttaneiden keskuudessa yksin asuminen oli miesten keskuudessa naisia yleisempää. Suurimmat sukupuolten väliset erot myös tässä ikäryhmässä olivat Aasia ja Afrikan maista muuttaneilla. Kaikilta näiltä alueilta tulleiden naisten keskuudessa yksin asuminen oli erittäin harvinaista, mutta etenkin pohjoisafrikkalaiset ja Etu-Aasiasta kotoisin olevat miehet asuivat varsin usein yksin. (Kuvio 3.)

 

Maahanmuuttajien yksin asuminen pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa

Suurissa kaupungeissa väestö on usein kulttuurisesti monimuotoisempaa ja sosiaalista kontrollia on vähemmän kuin pienissä kaupungeissa ja maaseudulla. Seuraavassa tarkastellaan, näkyykö tämä yksin asumisen yleisyydessä ja jos niin miten.
Kuvioissa 4a-b kuvataan eri lähtöalueilta tulleiden yksin asumisen yleisyyttä sukupuolen mukaan ikäryhmittäin pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa. Nähdään, että lähtömaanosasta riippumatta nuorten miesten yksin asuminen on ollut muualla Suomessa yleisempää kuin pääkaupunkiseudulla. Nuorten naisten yksin asuminen vaihtelee vähemmän nykyisen asuinalueen mukaan, mutta lähtöalueittaiset erot ovat suurempia kuin nuorilla miehillä. Myös keski-ikäisten maahanmuuttajanaisten yksin asumisen yleisyys vaihtelee lähtömaanosittain huomattavasti enemmän kuin miesten.

Sekä pääkaupunkiseudulla että muualla Suomessa länsieurooppalaista syntyperää olevat ovat muista maanosista lähtöisin olevia nuoria naisia yleisemmin asuneet yksin. Eteläisestä Afrikasta lähtöisin olevien nuorten naisten yksin asuminen oli muualla Suomessa huomattavasti yleisempää kuin pääkaupunkiseudulla, jonne Suomen afrikkalaisväestö on voimakkaasti keskittynyt. Myös eteläisessä Afrikassa syntyneiden keski-ikäisten (30–64-vuotiaiden) miesten keskuudessa yksin asuminen oli muualla Suomessa huomattavasti yleisempää kuin pääkaupunkiseudulla.

Kaukoidän maissa syntyneiden keski-ikäisten (30–64-vuotiaiden) miesten keskuudessa yksin asuminen oli keskimääräistä harvinaisempaa sekä pääkaupunkiseudulla että muualla Suomessa ja vastaavasti keskimääräistä yleisempää niillä keski-ikäisillä miehillä, jotka ovat syntyneet Pohjois-Afrikan maissa syntyneillä. Jonkin verran yleisemmin yksin asuivat myös Etu-Aasian maissa syntyneet miehet. Saman ikäisten naisten yksin asuminen on harvinaisinta aasialaista ja afrikkalaista syntyperää olevien naisten keskuudessa.

4 a. Yksin asuvien osuus (%) 15-29-vuotiaista ja 30-64-vuotiaista syntyperältään ulkomaalaisista
 miehistä syntymämaanosan ja asuinalueen mukaan vuonna 2010

 

4 b. Yksin asuvien osuus (%) 15-29-vuotiaista ja 30-64-vuotiaista syntyperältään ulkomaalaisista naisista syntymämaanosan ja asuinalueen mukaan vuonna 2010

 

Afrikkalaistaustaisten tyttöjen yksin asumisen yleisyyden alueelliset erot osoittautuivat suunnaltaan päinvastaisiksi kuin mitä olisi voinut odottaa. Tämä saattaa liittyä siihen, että merkittävä osa pääkaupunkiseudun afrikkalaistaustaisesta väestöstä on somalialaisia muslimeita, jotka ovat Suomessa keskittyneet pääkaupunkiseudulle. Tästä suuresta somaliyhteisöstä johtuen somalialaistaustaisten tyttöjen elämään kohdistuu ilmeisesti pääkaupunkiseudulla tiukempaa kontrollia kuin muualla Suomessa, missä somalialaisia on vähän.

Ulkomailla syntyneen ja Suomessa syntyneen puolison välisiä liittoja päätyy eroon noin kolme kertaa niin usein kuin kahden Suomessa syntyneen välisiä. (Lainiala ja Säävälä 2012, 20.) Yksi mahdollinen selitys 30–64-vuotiaiden itäeurooppalaisten naisten ja pohjoisafrikkalaisten ja Etu-Aasiasta lähtöisin olevien miesten yksin asumisen yleisyyteen saattaakin liittyä siihen, että näissä ryhmissä on paljon avioliiton solmimisen myötä Suomeen muuttaneita ja sittemmin suomalaisesta puolisostaan eronneita. Vuonna 2011 kaikkein yleisimmin eroon päättyivät Suomalaisten miesten ja ulkomailla syntyneiden naisten liitoista thaimaalaisten, entisessä Neuvostoliitossa syntyneiden ja virolaisten naisten kanssa solmitut liitot. Suomessa syntyneiden naisten eronneisuus oli suurinta Bangladeshissa, Turkissa, Tunisiassa ja Nigeriassa syntyneiden miesten kanssa solmituissa liitoissa. (Tilastokeskus 2012, 28-34; ks. myös Tilastokeskus 2014, StatFin.)

Yksin asumisen yleisyyden lähtöalueittaiset ja muut väestöryhmittäiset erot näyttäisivät siis selittyvän ainakin osittain elämänvaiheella ja elämäntilanteella, mutta myös kulttuurisilla tekijöillä ja taloudellisilla resursseilla saattaa olla merkitystä. Näiden tekijöiden merkityksen tarkempaan analyysiin tämä aineisto ei kuitenkaan tarjoa mahdollisuuksia. Se edellyttäisi laadullista yksilötason aineistoa.

Artikkeli julkaistu 21.3.2015. Kuvio 2. korjattu 21.12.2015.

Lähteet:

Akar, Sylvia ja Tiilikainen, Marja (2004). Katsaus islamilaiseen maailmaan. Naiset, perhe ja seksuaaliterveys. Helsinki: Väestöliitto. Väestötietosarja 13.

Helsingin ulkomaalaisväestö vuonna 2013. Helsinki: Helsingin kaupunki, tietokeskus, tilastoja 31/2013.

Helsingin ulkomaalaisväestö vuonna 2014. Helsinki: Helsingin kaupunki, tietokeskus, tilastoja 36/2014.

Juntto, Anneli (2005). Maahanmuuttajien asuminen – integroitumista vai segregoitumista? Teoksessa Seppo Paananen (toim.) Maahanmuuttajien elämää Suomessa. Helsinki: Tilastokeskus.

Lassi Lainiala ja Minna Säävälä (2012). Rakkautta, rikkautta ja ristiriitoja. Suomalaisten solmimat kaksikulttuuriset avioliitot. Perhebarometri 2012. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos – Katsauksia E 46/2012

Nikander, Timo (2009). Nuoret muuttavat omilleen yhä nuorempina. Tilastokeskus: Hyvinvointikatsaus 1/2009.

Tilastokeskus 2014. Px-Web Statfin >väestö.

Tilastokeskus 2012. Ulkomaalaiset ja siirtolaisuus 2011. Helsinki: Tilastokeskus. Suomen virallinen tilasto. Väestö 2012
Tilastokeskus  ja Helsingin kaupungin tietokeskus 2012. Syntyperältään ulkomaalaisten elinoloja pääkaupunkiseudulla vuonna 2010 kuvaava rekisteriaineisto.