Pekka Borg

Tässä artikkelissa kysytään mistä tekijöistä yksinasuvien hyvinvoinnin kokemus muodostuu. Pääkaupunkiseudun hyvinvointitutkimukseen osallistuneita pyydettiin arvioimaan, mitkä tekijät ovat merkittäviä heidän hyvinvoinnilleen ja toisaalta kuinka tyytyväisiä he ovat kuhunkin tekijään omassa elämässään. Yksinasuvien kokema hyvinvointi muodostuu samoista tekijöistä kuin perheellisilläkin, vaikka yksinasuvat ovat keskimäärin hieman vähemmän tyytyväisiä hyvinvointiinsa. Merkittävimpinä hyvinvointiin vaikuttavina tekijöinä yksinasuvat pitävät terveyttä ja ihmissuhteita. Eniten tyytymättömyyttä liittyi taloudellisiin resursseihin ja sukupuolielämään.

 

Hyvinvointitutkimuksen taustaa

Tämä artikkeli perustuu Tietokeskuksen tutkimusjulkaisuun yksinasuvien helsinkiläisten kokemasta hyvinvoinnista (Borg 2015). Aineistona on käytetty vuonna 2008 tehtyä pääkaupunkiseudun hyvinvointitutkimusta (Turunen ym. 2010), jonka kyselyyn vastasi 1677 helsinkiläistä (vastausprosentti 42 %) Vastanneista 523 eli 30 prosenttia oli yksinasuvia.

Kyselyn vastaajia pyydettiin arvioimaan kouluasteikolla 4–10, kuinka tyytyväisiä he olivat 24:ään hyvinvoinnin tekijään elämäntilanteessaan. Lisäksi heiltä kysyttiin (asteikolla 1–5), kuinka merkittävä kukin tekijä oli omalle hyvinvoinnille. (kysymykset liitteenä)

Yksinasuvien merkityksellisinä hyvinvointiinsa pitämiä osatekijöitä sekä tyytyväisyyttä näihin on tarkasteltu nelikentän avulla, jossa keskiarvoviivat jakavat kuvion neljään eriväriseen alueeseen. Kuvion 1 oikeaan yläkulmaan, keltaisen väriselle alueelle sijoittuvat tekijät, joiden suhteen vastaajat ovat olleet keskimääräistä tyytyväisempiä ja joilla on suuri merkitys vastaajan hyvinvoinnille. Vasemmassa ylänurkassa, sinisen värisellä alueella ovat tekijät, joita vastaajat pitivät tärkeinä, mutta joihin he olivat keskimääräistä tyytymättömämpiä. Nelikentän vasemmassa alakulmassa, oranssin värisellä alueella ovat vähiten hyvinvointiin merkitsevät tekijät, joihin on myös oltu tyytymättömimpiä. Kuvion oikeassa alanurkassa, punaisen värisellä alueella sijaitsevat keskimääräistä vähemmän merkitykselliseksi koetut, mutta enemmän tyytyväisyyttä herättävät tekijät.

Kuviossa 1 on esitetty horisontaalisella akselilla vastaajien keskimääräinen tyytyväisyys kuhunkin hyvinvoinnin tekijään ja pystyakselilla tekijän merkitys vastaajan hyvinvoinnille keskimäärin. Tyytyväisyyden keskiarvo kaikkiin hyvinvoinnin tekijöihin oli 7,86 (asteikolla 4-10) ja merkityksen keskiarvo 3,58 (asteikolla 1-5).

Keskiarvojen taakse piiloutuu kuitenkin suurtakin arvioiden hajontaa. Siksi artikkelissa on tarkasteltu hyvinvointiin merkitsevien tekijöiden ohella niin tyytyväisten kuin tyytymättömien osuutta. Tyytymättömiksi määriteltiin ne, jotka antoivat tyytyväisyydestä arvosanan 4–6 (asteikolla 4-10).

 

Kuvio 1. Yksinasuvien tyytyväisyys hyvinvoinnin tekijöihin ja niiden merkitys omalle hyvinvoinnille

 

Läheisistä ihmissuhteista ja hyvästä ympäristöstä eniten tyytyväisyyttä

Päinvastoin kuin perheellisillä, yksinasuvat pitivät luottamuksellisia ihmissuhteita vielä merkittävämpinä kuin perhesuhteita. Eri ihmissuhteista yksinasuvat olivat tyytyväisimpiä suhteisiinsa perheenjäsenien ja ystävien kanssa. Vain harvat yksinasuvat olivat tyytymättömiä suhteeseensa ystäviin (6 %). Perhesuhteisiin tyytymättömiä oli keskimäärin vain 8 prosenttia, mutta miehet olivat naisia useammin tyytymättömiä suhteisiinsa perheenjäseniin.

Sekä yksinasuvat että perheelliset pitivät naapurisuhteita vähemmän tyydyttävinä ja merkittävinä kuin muita ihmissuhteita. Yksinasuvista 19 prosenttia oli tyytymättömiä muihin sukulaissuhteisiin ja 23 prosenttia naapureihin. Eläkeikäiset kuitenkin arvostivat ihmissuhteita ja erityisesti naapurisuhteita enemmän kuin nuoremmat yksinasuvat.

Läheisten ihmissuhteiden ohella yksinasuvat olivat erityisen tyytyväisiä mahdollisuuksiinsa nauttia luonnosta ja elää ympäristössä, jossa tuntee olevansa kotonaan.

Terveys, arvostus ja arkiset asiat tärkeitä

Omaa terveyttään yksinasuvat pitivät kaikista merkittävimpänä hyvinvoinnin tekijänä, mutta tyytyväisyys terveydentilaan ylitti vain lievästi keskimääräisen tason. Eläkeikäisillä tyytyväisyys terveydentilaan alittaa jo selkeästi hyvinvointitekijöiden tyytyväisyyden keskiarvon. Myös fyysinen kunto oli merkittävä tekijä, johon yksinasuvat olivat keskimääräistä vähemmän tyytyväisiä. Sukupuolten välillä ei ollut eroja tyytyväisyydessä terveyteen.

Mielihyvä arkisista asioista sekä itsensä tunteminen arvostetuksi ja rakastetuksi olivat yksinasuvien merkittäviksi kokemia hyvinvoinnin tekijöitä. Näihin tekijöihin liittyvä tyytyväisyys jäi keskimääräiselle tasolle. Miehet olivat kuitenkin näihin asioihin tyytymättömämpiä kuin naiset. Joka neljäs yksinasuva mies (25 %) ei kokenut itseään rakastetuksi, kun naisilla osuus oli 16 prosenttia.

Sekä merkityksen että tyytyväisyyden kannalta lähellä keskiarvoa olivat arviot omasta työtilanteesta ja mahdollisuuksista oppia uusia asioita. Eläkeikäiset arvioivat tyytyväisyytensä oppimiskykyihin huomattavasti alhaisemmaksi kuin työikäiset. Uuden oppiminen voi olla ikääntyneellekin nyky-yhteiskunnassa tarpeen, mutta ikääntyneet kokevat yleisesti, että heidän oppimiskykynsä on alentunut. 

Ympäristön puhtauteen tyytymättömyyttä

Tekijöitä, joita hyvinvointitutkimukseen vastaajat pitivät tärkeinä, mutta joihin he olivat keskimääräistä tyytymättömiä, oli selkeästi vain elinympäristön puhtaus (ks. kuviossa 1 sinisen värinen alue). Yksinasuvat pitivät ympäristön puhtautta merkittävänä hyvinvoinnin osatekijänä, mutta olivat tyytymättömämpiä tilanteeseen kuin perheelliset. Alle 26-vuotiaista yksinasuvista jopa kolmasosa oli tyytymättömiä elinympäristön puhtauteen. Kyselystä ei kuitenkaan saa tietoa, minkälaisessa ympäristössä vastaajat asuivat.

Harrastukset lisäävät elämänlaatua

Tekijöitä, joiden merkitys koettiin hyvinvoinnille vähäisempänä, mutta jotka herättivät enemmän tyytyväisyyttä kyselyyn vastaajien elämässä, oli melko vähän. Kuvion 1 punaisen väriseltä alueelta nähdään, että niihin kuuluvat monet harrastamiseen liittyvät asiat kuten mahdollisuus harrastaa kulttuuria ja viihdettä. Liikunnan koettiin edistävän kulttuuria ja viihdettä enemmän hyvinvointia ja se nousi merkitykseltään keskivertotasolle. Iäkkäät olivat selvästi useammin tyytymättömiä harrastusmahdollisuuksiinsa kuin nuoret.

Punaisen väriselle alueelle sijoittuvista tekijöistä ristiriitaisimmat arviot liittyivät mahdollisuuteen harjoittaa uskontoa. Se oli keskimäärin vastaajille kaikista vähiten merkittävä tekijä, johon oltiin kuitenkin keskimääräistä tyytyväisempiä. Tulos selittyy sillä, että uskon asioista kiinnostuneita oli melko vähän, mutta kiinnostuneet olivat useimmiten hyvin tyytyväisiä mahdollisuuksiinsa harjoittaa uskontoa.

Tyytymättömyyttä omaan talouteen ja sosiaaliseen osallistumiseen

Hyvinvoinnin tekijöitä, joiden merkitys oli hyvinvointikyselyyn vastaajille keskimääräinen tai pienempi ja joihin oltiin vähemmän tyytyväisiä löytyvät kuvion 1 oranssin väriseltä alueelta. Varallisuuden, tulojen ja kulutusmahdollisuuksien merkitystä yksinasuvat pitivät keskitasoisena, mutta tyytyväisyys taloudellisiin resursseihin oli heikkoa. Yksinasuvista 29 prosenttia oli tyytymättömiä kulutusmahdollisuuksiinsa. Eläkeikäisistä tyytymättömiä oli jopa 37 prosenttia ja eronneista yksinasujista 39 prosenttia.

Osallistumisella yhteisölliseen toimintaan kuten järjestöihin ja vapaaehtoistoimintaan katsottiin keskimäärin olevan vain vähän merkitystä hyvinvoinnille. Tyytyväisyys osallistumiseen korreloi kuitenkin merkityksen kanssa siten, että toimintaan osallistuneet olivat yleensä myös siihen tyytyväisiä (ikä ja sukupuoli vakioitunakin).

Kaikki kyselytutkimuksen vastaajat olivat vähiten tyytyväisiä sukupuolielämäänsä, mutta keskimäärin asian merkityskin arvioitiin vähäisimmäksi. Yksinasuvien keskuudessa oli 15 prosenttiyksikköä enemmän sukupuolielämäänsä tyytymättömiä kuin kaikissa vastaajissa. Lähes puolet eronneista ja leskistä sekä yli 45-vuotiaista yksinasuvista olivat sukupuolielämäänsä tyytymättömiä.

Hyvinvoinnin tärkeimmät ulottuvuudet kaikille samoja

Hyvinvoinnin osatekijöistä yksinasuville ovat tärkeitä samat asiat kuin perheellisillekin. Yksinasuvat pitivät terveyttä merkittävimpänä hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä. Terveydentila ja tyytyväisyys elämään korreloivat kuitenkin niin voimakkaasti, että hyvässä kunnossa olevat olivat tyytyväisiä ja huonoksi terveytensä arvioineet olivat tyytymättömiä tilanteeseensa. Perhe- ja ystäväsuhteet olivat myös erittäin tärkeitä ja eniten hyvinvointia lisääviä tekijöitä. Kolmas merkittävä tyytyväisyyttä herättävä ulottuvuus oli luonto, mutta ympäristön puhtauteen oltiin tyytymättömiä. Eniten tyytymättömyyttä liittyi taloudellisiin resursseihin ja sukupuolielämään.

Lähteet

Borg, Pekka (2015). Yksinasuvien helsinkiläisten kokema hyvinvointi. Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 3/2015. <http://www.hel.fi/hel2/Tietokeskus/julkaisut/pdf/15_06_17_Tutkimuksia_3_Borg.pdf>

Turunen, Saija & Hoppania, Hanna-Kaisa & Luhtamäki, Minna & Nenonen, Tellervo & Tuomaala, Vaula (2010). Ihmisiä ja kaupunkiluontoa. Tutkimus pääkaupunkiseudun asukkaiden hyvinvoinnista. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus SOCCAn ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja nro 24 <http://www.socca.fi/files/18/Ihmisia_ja_kaupunkiluontoa_tutkimus_paakaupunkiseudun_asukkaiden_hyvinvoinnista_2010.pdf>